Pallontallaajat.net
Valikko

“Ei sitä läheltä nää -Koti-ikävää!”

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

 

 

En tiiä, alkaako yksinäisyys ja ikävä painaa, vai vaikuttaako pitkään jatkuneen hirvittävän helteen jälkeen tulossa oleva matalapaine mielialaani. Tällä viikolla oon saanu itteni usiamman kerran kiinni ajattelemasta, että onko tässä mitään järkeä. Tässä koko opiskelutouhussa saatikka tänne tulossa. Tykkään kyllä olla yksin ja oon aina ollut vähän sellainen yksinäinen sielu, mutta silti rakastan lärpättää kavereitten kans ja järjestää illanistujaisia ja varsinkin osallistua niihin. Täälä on hyvin harvoja ihmisiä kenen kans voi lärpättää, niin välillä tullee semmonen hieman hullu olo, kun lenkillä käydessä saatan puhua yksinään! Täällä kaikki korostuu, kun katon kavereitten kuvia kaikilta mahollisilta festareilta, niin iskee semmonen järetön kateus, että määki haluaisin olla tuolla! Vaikka ehämmää menis välttämättä sinne, vaikka olisin Suomessaki!

Toinen asia mistä unelmoin, on pitsa. Ohuella pohjalla, ja kaikilla mahollisilla mausteilla ja ehkä vielä majoneesia päälle. Ja ehkä makkaraperunat 😊. Oijjoij ku tullee vesi kielelle! Täälä on tosi hyvät ruuat, varsinki hintaan nähen. Tännäänki söin 2 eurolla keittoa, kanaa ja perunamuussia ja salaattia. Mutta ne maistuu kaikki vähä samalle, kun aikansa syö. Ja mulla itellä ei oo pikkukeittiössäni uunia, niin kaipaan uunissa valmistettuja ruokia.


Mihin ikinä meen Se tarttuu takinliepeeseen
En pysty pakenemaan
Melankoliaa

Mitä ikinä teen
Se astuu sisään huoneeseen
Ja soittaa kitaralla
Pientä bossanovaa

Pikajuna yössä kiitää halki tropiikin
Unen läpi kuulen äänet oudon musiikin
Väsynyttä päätä vieraat kuvat kuljettaa

On kauas taakse jäänyt kotimaa
Menen minne vaan
Se minut aina kiinni saa
Ei sitä läheltä nää
Koti-ikävää

-Aki Sirkessalo


No mutta älkää kuitenkaan luulko, että mää oon tyytymätön täällä! Voisinhan mää kirjottaa pelkästään niistä kaikista kivoista asioista mitä oon täällä kokenu. Kaikista ihanista hellepäivistä, upeista ja ystävällisistä ihmisistä, kävelyretkistä, auringonlaskuista, kuutamosta…

Lenin valvoo edelleen lähes joka kylää ja kaupunkia

Kaupunki ylhäältä päin katsottuna. Kiva kahvila kaupungin korkeimmassa rakennuksessa!

Museo oli käymisen arvoinen paikka! Aivan mahtavasti talletettu alkuperäistä komilaista historiaa!

 

Perinteisen käsityön taidonnäyte. Vanhan komilaisen perimätiedon mukaan, maailma on syntynyt ankasta. Joten jos saat tuliaisiksi ankkaan liittyviä tuotteita, olet siunattu.

 

Vanha komilainen savusauna. tuoksui hyvälle.Metsästysmaja tehtiin talveksi kairaan. Se saattoi olla sadan kilometrin päässä kotoa, ja siellä vietettiin monta viikkoa aikaa.Käväisin Pariisissa 🙂 Vanha asuinalue Syktyvkarissa. Hienoja taloja, joskin kunnostuksen tarpeessa useammat. Ja väistyvät uusien talojen alta.

Joka talon pihalla on kasvimaa.

Kerrostalot lähenevät.

 

Tällä viikolla ehkä päällimmäinen ilon tunne on siitä, kun harjoittelu Mondilla loppuu ja reissu on melkeen puolivälissä 😊. Vaikka harjoittelu on välillä ollut todella tylsää ja erittäin raivostuttavaa kielimuurin vuoksi, niin on se kuitenkin antanutkin paljon. Välillä mulla oli semmonen tunne, että en oo ainakaan ammatillisesti kehittynyt yhtään, mutta on täällä nähnyt paljon erilaisia systeemejä ja oon lukenu ja ettiny tietoa Venäjän metsänhoidosta ja hakkuista ym. Se, että olin toivonut oppivani Venäjää lisää, ei oo ainakaan vielä totetutunut juurikaan. Täällä yllättävän moni puhuu englantia, tai ainakin yrittää sitä heti, kun huomaa etten minä ymmärrä jotakin. Oon siis saanu kyllä puhua ja yllätyn joka kerta, kuinka paljon ymmärränkään ja oikeastaan kaikki yllättyvät, että ymmärrän niin paljon. Mutta se oma puhuminen kaipaisi todella paljon enemmän harjoitusta.

 

Suomalaista tekoa. Olipa siinä ihmettelemistä.

Älyttömän mielenkiintoinen päivä. Venäjän WWF, muiden luonnonsuojeluorganisaatioiden ja metsäammattilaisten kohtaaminen.

Täällä maastokohteet on niin kaukana, että en enää ikinä valita mistään ajamisesta.

Tehdaskierros oli todella mielenkiintoista! Sain olla yksin ja suomen kielen taitoinen opas!!

 

 

Oon äärettömän kiitollinen Natalialle siitä, minkä määrän hän on tehnyt työtä tämän vierailuni suhteen. Ja hän kyselee koko ajan, miten menee. Ja pyytää mukaan erilaisiin tapahtumiin.

Tällä viikolla oli yliopistojen valmistujaistilaisuus. Heti huomasin eroavuuden Suomeen siinä, että Suomessa tilaisuudet ovat jotenkin vakavampia. Esitykset ovat hillittyjä ja taiteellisia, kuorolaulua tai pianonsoittoa. Tuolla juhlassa poppi soi korvia huumaavasti ja laulajat lauloivat taustamusiikin tahtiin. Esitykset olivat kyllä kivoja ja juhla juhlallinen ja oli mahtavaa kun mut oli kutsuttu sinne. Opettajien huoneessa saatiin kahvit ja konjakkitujaus!

Natalia järjesti minulle sitten kyydin kotiin eräiden nuorten opiskelijoiden kyydissä. Kyselin, olivatko he menossa illalla juhlimaan ja katsomaan konserttia, he eivät olleet varmoja. Ymmärsin, että Natalia oli pyytänyt näyttämään minulle paikkoja ja ottamaan minua mukaan tapahtumiin. Sanoin kyllä, että minun vuokseni ei heidän tarvitse mennä, mutta toki jos haluavat, niin voin lähteä mukaan.

Viestihän sitten tuli, että oletko valmiina, nyt mennään. Siinä autossa istuessani en voinut olla miettimättä tätä koko reissua ja sen järkevyyttä. Mitä ihmettä minä teen täällä? Istun autossa puolta nuorempien tyttöjen kanssa menossa jonnekin torille katsomaan jonkun nuoren tähden esiintymistä. Minun pitäisi olla kotona omien nuorteni kanssa!

Mutta täytyy kyllä sanoa, että nuoret olivat tosi ihania. Ja minusta oli mukava, kun sain oikeastaan ensimmäistä kertaa todella yrittää puhua Venäjää. Ja kaikki yrittivät ottaa minut mukaan keskusteluun. Sovittiin monta seuraavaa tapaamista, vihdoin joidenkin kanssa saa räpättää! Ja jopa konsertti oli kiva, ja oikeat soittajatkin taustalla! Täällä on kyllä juhlinta täysin erilaista kuin Suomessa. Missään ei näy anniskelualueita ja ihmiset näyttivät olevan konsertissa koko perheen voimin. Poliisit kiertelevät ja käveleskelevät joka paikassa ja ystävällisesti huomauttelevat, jos joku erehtyy esim polttamaan tupakkaa väärässä paikassa. Ja mää oon nähäny täälä vaan kivoja poliiseja!

Metsäinstituutti järjestäytyneenä. Parhaimmille opiskelijoille jaettiin stipendit koko kaupungin katsellessa!

Valmistuneet järjestäytymässä kulkueeseen ainejärjestöittäin.

 

Транспорт -Liikenne

Oon ihmeissäni seurannut tätä liikennekulttuuria. En oo kertaakaan nähäny, että auto EI pysähtyis ennen suojatietä. Siis ne pysähtyy, jo kun ne näkee, että joku ajatteleekaan menevänsä suojatielle. Aina! Lisäksi kaikki on tosi tarkkoja turvavöistä. Kuski ei liikahda ennen kuin kaikilla on turvavyöt. Kukaan ei aja päin punaisia ja kaikki antavat toisille tietä. Kyllä Suomessa olis oppimista tästä liikennekulttuurista. Autokantakin täällä on todella hyvä, sanoisinpa että täällä on hienommat ja paremmat autot kuin Suomessa. Isoja maastoautoja ja citymaastureita on lähes joka toinen auto. Se varmaan kyllä johtuu tiestön huonosta kunnosta, päätiethän on hyviä, mutta sivutiet surkeita. Ja kaupungin kadut kamalan koloisia, paikoin täällä ei voi ajaa suoraan omalla kaistalla, vaan jatkuvasti mutkitellen ja kierrellen kuoppia. Ja bensahan täällä on halpaa, vaikka nuoret valittelivatkin sen kalleutta, se maksaa n 50cnt/l.

 

 

Жара -Helle

Nyt vasta tajuan mitä on mantereinen ilmasto ja sen helteiset kesät. Kun tulin tänne, niin lämmintä oli kahdeksan astetta ja ihmiset kulki toppatakit päällä. Ja Nataliakin varoitteli, että kylmää on. Ajattelin masentuneena viettäväni kylmän ja helteettömän kesän. Otin siis pipot ja hanskat mukaan ja vain yhdet shortsit ja kaks hametta. No nyt viimeiset vajaat kolme viikkoa täälä on ollu ihan hirvee helle. Muutamana päivänä oli yli 40 astetta lämmintä ja muuten kolmessa kympissä. Hotellihuone on kuin sauna, eipä oo tarvinnu hotellin saunaa varata. Joka päivä on saanut pyykätä, kun vaatteita ei oo ylimääräisiä ja ne on hiestä märät koko päivän. Enkä kyllä jaksa uusiakaan ostella. Vaikka olisin halunnu olla enemmän metässä työhommissa, niin kyllä se yks päivä tälle viikolle riitti. Se tunne, kun oot metässä, aurinko porottaa täysillä ja painostavaa hellettä ei pääse mihinkään karkuun, ja kaikki maailman itikat, mäkärät, paarmat, ampiaiset, kärpäset ja punkit ympäröi sua sankkana pilvenä, on sanoin kuvaamaton. Siinä tilanteessa ei voi muuta, kun yrittää seisoa keskellä vaatteita, ettei hikiset vaatteet niin ahistais, ja olla liikkumatta ja ajattelematta niitä ötököitä. Mitä enemmän huidot, sitä kovempi hiki tulee ja sitä enemmän ne pörrää. Yks eteläafrikkalainen kollega sanoikin, että ei voi ymmärtää miksi ihmiset asuvat täällä kauheassa paikassa.

 

Löysin upouudet kierrätysastiat!!

Takapihan kauneutta

До свидания! Lähen syömään, keitin makkarapotut! Ja löysin ruisleipää! <3

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

4 Kommentit

  • Vastaa Sirkka 4.7.2018 16:50

    Mahtava lukia näitä sun ihania matkakertomuksia. Näähän voisit koota niistä vielä muistelmateoksen yksiin kansiin: “Annan seikkailut äiti Venäjällä”. Kelepais sun niitä sitte joskus aikain päästä lapsenlapsille näyttää!

  • Vastaa Annatytti 4.7.2018 20:10

    Kiitos! Joo. Tyttö oli tallettanutkin mun venäläisen numeron puhelimeensa
    “Äiti venäjä!” 😀

  • Vastaa Anne & Simo 15.7.2018 12:56

    Hyviä juttuja ja mahtavia kuvia! Innolla ootetaan aina uusia päivityksiä.

    • Vastaa Annatytti 24.7.2018 00:00

      Kiva kuulla ☺😍

    Jätä vastaus