Pallontallaajat.net
Valikko

Liika aika, tuo toimeliaan ihmisen vihollinen!

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

 

 

Paikallinen minibussi. Kerran erehyin kyytiin ja matka oli niin hikinen ja tuskainen, että toista kertaa en erehy.

 

Mää oon visiin jo tottunu täälä olemiseen. Vaikka tää kaupunginosa on musta edelleen hirvittävän ruma, niin en enää joka kerta masennu, kun lähen kävelylle. En voi ymmärtää täkäläisten kerrostalojen rumuutta. Toinen toistaan ankeampia, hirveän värisiä harmahtavankukertavanrusehtavia ja mitä mielikuvituksellisempia kötöstyksiä jokaisen parvekkeen lasituksissa. Tulin siihen tulokseen, että täällä ei ole juuri minkäänlaista rakennusvalvontaa tai talot eivät ole taloyhtiömuotoisia, sillä kukaan ei välitä, jos joku parveke on tippumaisillaan tai talon seinästä tipahtelee tiiliä kävelytielle. Joissain taloissa oon kyllä nähny, että seinien halkeamia on paikkailtu, tai seinää maalattu, tai mikä karseinta, ruiskutettu uretaania ulkoseinään ilmeisesti lisäeristyksen toivossa.

Asukkaat ovat silti ylpeitä asuinalueestaan ja iloisia täällä asumisesta. Kun minulta kysytään, miten olen viihtynyt täällä ja miltä kaupunki vaikuttaa, vastaan aina, että hyvin viihdyn ja luonto on kaunis. Sehän todella on kaunis, mutta sinne on vaan niin hankala päästä, kun ei täällä voi tuosta vaan poiketa polulta. Itse Syktyvkarkin on paikoin aika masentava paikka, mutta on siellä todella hienoja vanhoja rakennuksia ja yleisilme on kohtalaisen siisti. Ja uusia, ylellisen upeita tornitaloja näyttää sinnekin olevan rakenteilla lukuisia, toisaalta harmi kun ne sympaattiset puutalot joutuvat väistymään.

 

Toisen maailmansodan uhrien muistopäivänä, tunnelma oli koskettava. Suru ja murhe on sama rajan toisellakin puolella.

 

Näin tänään eka kertaa, että ruohoa leikataan. Täällähän ei varmaan tiedetä, että on olemassa esim. päältäajettavia leikkureita, vaan miehet leikkasivat siimaleikkureilla ruohoa. No pääasia, että tuli siistiä jälkeä! Jos mää olisin täällä päättäjä, ostaisin kunnon leikkurit ja laittaisin tyypit töihin, niin päästäin noista samperin jättiputkistakin pikkuhiljaa. Niitten hävittäminen vaan on sitten taas astetta töisevämpää kun se vaatii täyden suojavarustuksen, ettei nestettä vaan pääse roiskumaan iholle tai silmiin. Nyt on kuitenkin huomattavissa, että kesä on tullut tänne ja sen myötä kukkaistutukset joka paikkaan. Venäläisethän rakastavat kukkia, ja istutukset ovatkin kauniita. Ne eivät vaan aina pääse ihan oikeuksiinsa, kun kukkapenkit saattavat olla puistoissakin keskellä voikukkapöheikköä tai ankea infrastruktuuri imee niistäkin kaiken kauneuden sisäänsä.

 

Virallinen junaradanylityspaikka. Takana niin ankea asutusalue, että toista kertaa en mene.

 

Вторая неделя -Toinen viikko

Tällä viikolla koin muutaman kerran täydellisiä voimattomuudentunteita, sekä raivon tunteita, sekä mahtavaa onnistumisen tunnetta. Emme edelleenkään kommentoi Mondin harjoitteluohjaajan Vasilin kanssa mitenkään onnistuneesti ja se turhauttaa mua varsin paljon. Mua raivostuttaa sellainen, että mua ei kuunnella, kun on muka niin kiire, tai että sanotaan toista ja sitten tehdään toista. Ymmärsin, että tämä viikko piti olla kokonaan maastotyötä, mutta ei, tein toimistolla täysin turhauttavaa kuviotietopäivitystä alkuviikon. Tiedän kyllä, että Vasili on aidosti kiinnostunut saamaan tietoa Suomalaisesta metsänhoidosta ja erityisesti metsien uudistamisesta, mutta mitä hyötyä niitä on toimistolla tehdä. Tällä viikolla siis mun työksi tuli ilmeisesti (kun en oo ihan varma ymmärsinkö oikein) tehdä yhdelle metsäsuunnitelmalle kuviokohtainen päivitys, siten että uudistusaloille pitää tehdä mun oma ehdotus, että miten tekisin Suomessa. Jummijammi, ku en tajunnu edes niistä taulukoista mitään, ku ne oli tietty venäjäksi ja sitte ku aloin tajuamaan, niin huomasin niissä virheitä ja menin ihmeissään kyselemään Vasililta joka sitten katseli niitä vielä enemmän ihmeissään. Ja olinpa vähän kuitenkin ylpeä itsestäni, kun löysin pari perustavaa laatua olevaa virhettä, niin että kartat piti tulostaa sitten uusiksi koko suunnitelmaan.

Toisena päivänä menin sitten kysymään heti aamusta, että eikö niillä tosiaan oo karttoja digitaalisessa muodossa, jonne voisin suoraan tehdä ehdotuksen klikkaamalla kuviota.. ei taida olla.. nyt sitte hästään exelin ja accesin ja peedeeäffien kans. Ja inhoan sitä hommaa. Kotimatkalla ku kävelin, niin olin vähän pettynyt, et jos tää kolme viikkoa on sitten tätä. Kun ymmärsin viime viikolla, että olemme koko tämän viikon metsässä. Ja nyt kun kysyin, että eikö me tosiaan mennäkkään metsään, niin Vasili vastas, että jos haluat, niin voidaan mennä! No kävellessä päätin, että teen vaikka yötäpäivää hommia, mutta tuota tehtävää en kauuaa kattele!

Keskiviikkona sitten sanoin, että nyt pittää päästä mettään. Vasili sanoi, että no näytä kartasta mihin haluat. Siis mitä? Tässä on siis 67 000 hehtaaria ja mun pitäis näyttää että mihin mennään? Osoitin sitten summassa jotakin kohtaa ja sanoin että no mennään tuonne tai jos sulla on joku parempi paikka niin voit viiä mut sinne. No ymmärsihän Vasili sitten, että joo ehkä mää en ossaa ihan tuosta vaan sanoa että minne kannattaa mennä.

Sitte mentiin hakkuita kattomaan.Sattui onneksi sadepäivä keskelle helleviikkoa. Körryyteltiin ja ryskättiin pari tuntia autossa, että päästiin mettään ja hakkuut näytti melkeen samalta ku Suomessa, mutta kuitenkin täysin eriltä ja mittakaava on jotain käsittämättömän isoa. Ja lähettiin takasi ja ryskättiin taas pari tuntia että päästiin takasi. Siinä noin niinku lyhykäisyydessään. On mulla siis paljon siitä tarinaa, mutta ei sitä varmaan muut jaksa lukia ku mettäammattilaiset, niin en taija sitä tähän laittaa. Sen verran ehkä, että kun tulin tänne, niin ajattelin kysellä ja puhua harvennusten puolesta. No hetihän mää näin, että kun täälä hakkaamattomat metät on semmosia, ettei niihin oo pariin sataan vuoteen koskettu, niin eipä niissä juuri oo harvennettavaa. Ikivanhaa haapaa ja koivua ja kitukasvusta kuusta. Sikspä täällä suurin osa hakkuista on avohakkuita ja myös lakikin hankaloittaa harvennusten tekemistä. Mutta sen verran kuitenkin päästiin keskustelun makuun, että Vasili oli erittäin kiinnostunut kuusen luontaisesta uudistamisesta rehevillä alueilla, ja että jos sen myötä hieman helpommalla pääsisi tuon valtavan haapaongelman kanssa ja aikoikin sitä enemmän tutkiskella. Kyseisen kohteen pinta-ala oli 41 hehtaaria ja sitä tekee kolme hakkuuketjua arviolta 10 päivää  ja kokonaiskertymä on 10 000 m3. Hieman kyllä, vaikka metsäammattilainen oonkin, harmittaa nuo hirvittävät avohakkuut. Sekin kymmenvuotissuunnitelma, mitä oon toimistolla käsitelly, on 67 000 hehtaaria, ja kaikki avohakkuuta. Huh huh. Ja ne tiet. Missään Suomessa ei oo tommosia mettäteitä ku täällä. Anteeks vaan, mut kyllä Suomen puutavarakuskit pääsee helpolla 😀

Uusi tie työn alla. Täällä tukirakenteina käytetään tukkeja ja pintamateriaalina hiekkaa. Kumpaakin materiaalia on ja ne on lähes ilmaisia.

 

“Metsäkylä” josta käsin miehet kulkevat töihin ja hommat organisoidaan. Kuvassa johtajan parakki.

 

Kyliä on n. 7, tässä kylässä oli n. 15 parakkia ja jokaisessa parakissa 8 miestä. Työputki on 15 päivää työtä, päivä ja yövuoroissa ja 15 päivää vapaata. Ruokala, sauna ja ulkohuussi. Paikat täydellisessä järjestyksessä ja siistinä!

 

Tienrakennustietoja

 

Perjantai oli ehkä paras päivä! Mun piti mennä paikalliseen metsäinstituuttiin tapamaan tämän koko harjoittelun koordinaattoria Nataliaa ja kolmannen vuosikurssin oppilaita. Vastaanottohan oli mitä mahtavin. Siellä oli professorit käsi ojossa innoissaan ja ujot oppilaatkin kiltisti pulpeteissaan. Onneksi olin älynnyt valmistautua, vaikka koordinaattori ei multa mitään pyytänytkään, ja olin valmistanut esitelmän mun työstä ja yleisesti Suomen metsätaloudesta. Siinähän vierähtikin sitten puoltoista tuntia, kun ne niin innoissaan kyseli ja kuunteli ja Natalia tulkkas taukoamatta. Siis minä, ujoistakin ujoin ja surkian huonon englanninkielen omaava ja esiintymistä vihaava, nautin suunnattoman paljon, kun sain kertoa työstäni ja näyttää hienoja valokuvia. Ja ilmeisesti innostukseni tarttui, sillä tunnelma oli todella hyvä. Vanha professoriherrakin oli niin mielissään, että toi minulle jälkikäteen kirjan venäläisestä metsien vesitalouden hoitamisesta, jonka lupasin joskus yrittää lukea, sillä tietenkin se on venäjäksi kirjoitettu. Ja olisittepa kuulleet sen innostuneen huokauksen, kun minulla oli vielä opiskelijoille lippalakit tulijaisina! Ja he olivat niin mielissään, kun puhuin heille, että tehkää kaikkea mitä haluatte, menkää ja matkustakaa ja oppikaa, sillä teillä on kaikki mahdollisuudet edessänne! Ja opettajat hymisivät mielissään. Varsinkin tytöt olivat erittäin kiinnostuneita naisen työmahdollisuuksista ja olivat ihmeissään, sillä täällä maastohommat ovat vielä miesten hommia. Ehkä sain jotkut innostettua Joensuuhunkin opiskelemaan, ainakin ensi viikolla joku oppilas halusi vielä tavata ja kysellä lisää. Ja ensi viikon valmistujaisjuhliin ja diskoon sain myös kutsun!

 

Huomatkaa MHY -lippikset!

 

Metsäinstituutti, Сыктывкарский Лесной Институт, oikein viihtyisän oloinen paikka!

 

Hieno idea päällystää metsäinstituutin ankeat pylväät koivun rungon näköiseksi!

Время -Aika

Oon ehkä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen ollu näin kauan yksin. Mitä ihmettä ihmiset tekee, jos niillä ei oo lapsia tai lemmikkejä tai puolisoita tai ystäviä tai mitä tahansa kenen kanssa touhuta? Onneksi mulla on täällä hyvä netti. Tulisin muuten hulluksi. Ja oon käyny lenkilläki joka päivä vähintään 8 kilometriä. Mutta elekää huolestuko, en oo menettänyt varmaan yhtään grammaa oman hyvän elintasoni tuotoksesta, eli läskistä, sillä ruoka täällä on ihan yhtä hyvää kuin kotonakin.

Nii ja oon illat pitkät teheny tuota mut järkyttävän tylsää ja ankeaa ja vihattavaa taulukkotyötä. Ja se on valmis.

Tämän juhannusviikonlopun aioin nyt viettää kärvistelemällä helteessä, täällä on nyt n.30 astetta, katsomalla yöt läpi leffoja ja juomalla halpaa päärynälimukkaa sekä syömällä salmiakkia, sitä mulla on monta pussia varastossa. Natalia kyllä yritti järjestää minulle kyytiä mökillensä, mutta se ei näköjään onnistunut. No onhan tässä viikonloppuja aikaa.

 

Tai jos kävis laulaan paikallisessa karaookkebaarissa Tsingiskaania!?

До свидания! <3

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus