Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

kesäkuu 2018

Liika aika, tuo toimeliaan ihmisen vihollinen!

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

 

 

Paikallinen minibussi. Kerran erehyin kyytiin ja matka oli niin hikinen ja tuskainen, että toista kertaa en erehy.

 

Mää oon visiin jo tottunu täälä olemiseen. Vaikka tää kaupunginosa on musta edelleen hirvittävän ruma, niin en enää joka kerta masennu, kun lähen kävelylle. En voi ymmärtää täkäläisten kerrostalojen rumuutta. Toinen toistaan ankeampia, hirveän värisiä harmahtavankukertavanrusehtavia ja mitä mielikuvituksellisempia kötöstyksiä jokaisen parvekkeen lasituksissa. Tulin siihen tulokseen, että täällä ei ole juuri minkäänlaista rakennusvalvontaa tai talot eivät ole taloyhtiömuotoisia, sillä kukaan ei välitä, jos joku parveke on tippumaisillaan tai talon seinästä tipahtelee tiiliä kävelytielle. Joissain taloissa oon kyllä nähny, että seinien halkeamia on paikkailtu, tai seinää maalattu, tai mikä karseinta, ruiskutettu uretaania ulkoseinään ilmeisesti lisäeristyksen toivossa.

Asukkaat ovat silti ylpeitä asuinalueestaan ja iloisia täällä asumisesta. Kun minulta kysytään, miten olen viihtynyt täällä ja miltä kaupunki vaikuttaa, vastaan aina, että hyvin viihdyn ja luonto on kaunis. Sehän todella on kaunis, mutta sinne on vaan niin hankala päästä, kun ei täällä voi tuosta vaan poiketa polulta. Itse Syktyvkarkin on paikoin aika masentava paikka, mutta on siellä todella hienoja vanhoja rakennuksia ja yleisilme on kohtalaisen siisti. Ja uusia, ylellisen upeita tornitaloja näyttää sinnekin olevan rakenteilla lukuisia, toisaalta harmi kun ne sympaattiset puutalot joutuvat väistymään.

 

Toisen maailmansodan uhrien muistopäivänä, tunnelma oli koskettava. Suru ja murhe on sama rajan toisellakin puolella.

 

Näin tänään eka kertaa, että ruohoa leikataan. Täällähän ei varmaan tiedetä, että on olemassa esim. päältäajettavia leikkureita, vaan miehet leikkasivat siimaleikkureilla ruohoa. No pääasia, että tuli siistiä jälkeä! Jos mää olisin täällä päättäjä, ostaisin kunnon leikkurit ja laittaisin tyypit töihin, niin päästäin noista samperin jättiputkistakin pikkuhiljaa. Niitten hävittäminen vaan on sitten taas astetta töisevämpää kun se vaatii täyden suojavarustuksen, ettei nestettä vaan pääse roiskumaan iholle tai silmiin. Nyt on kuitenkin huomattavissa, että kesä on tullut tänne ja sen myötä kukkaistutukset joka paikkaan. Venäläisethän rakastavat kukkia, ja istutukset ovatkin kauniita. Ne eivät vaan aina pääse ihan oikeuksiinsa, kun kukkapenkit saattavat olla puistoissakin keskellä voikukkapöheikköä tai ankea infrastruktuuri imee niistäkin kaiken kauneuden sisäänsä.

 

Virallinen junaradanylityspaikka. Takana niin ankea asutusalue, että toista kertaa en mene.

 

Вторая неделя -Toinen viikko

Tällä viikolla koin muutaman kerran täydellisiä voimattomuudentunteita, sekä raivon tunteita, sekä mahtavaa onnistumisen tunnetta. Emme edelleenkään kommentoi Mondin harjoitteluohjaajan Vasilin kanssa mitenkään onnistuneesti ja se turhauttaa mua varsin paljon. Mua raivostuttaa sellainen, että mua ei kuunnella, kun on muka niin kiire, tai että sanotaan toista ja sitten tehdään toista. Ymmärsin, että tämä viikko piti olla kokonaan maastotyötä, mutta ei, tein toimistolla täysin turhauttavaa kuviotietopäivitystä alkuviikon. Tiedän kyllä, että Vasili on aidosti kiinnostunut saamaan tietoa Suomalaisesta metsänhoidosta ja erityisesti metsien uudistamisesta, mutta mitä hyötyä niitä on toimistolla tehdä. Tällä viikolla siis mun työksi tuli ilmeisesti (kun en oo ihan varma ymmärsinkö oikein) tehdä yhdelle metsäsuunnitelmalle kuviokohtainen päivitys, siten että uudistusaloille pitää tehdä mun oma ehdotus, että miten tekisin Suomessa. Jummijammi, ku en tajunnu edes niistä taulukoista mitään, ku ne oli tietty venäjäksi ja sitte ku aloin tajuamaan, niin huomasin niissä virheitä ja menin ihmeissään kyselemään Vasililta joka sitten katseli niitä vielä enemmän ihmeissään. Ja olinpa vähän kuitenkin ylpeä itsestäni, kun löysin pari perustavaa laatua olevaa virhettä, niin että kartat piti tulostaa sitten uusiksi koko suunnitelmaan.

Toisena päivänä menin sitten kysymään heti aamusta, että eikö niillä tosiaan oo karttoja digitaalisessa muodossa, jonne voisin suoraan tehdä ehdotuksen klikkaamalla kuviota.. ei taida olla.. nyt sitte hästään exelin ja accesin ja peedeeäffien kans. Ja inhoan sitä hommaa. Kotimatkalla ku kävelin, niin olin vähän pettynyt, et jos tää kolme viikkoa on sitten tätä. Kun ymmärsin viime viikolla, että olemme koko tämän viikon metsässä. Ja nyt kun kysyin, että eikö me tosiaan mennäkkään metsään, niin Vasili vastas, että jos haluat, niin voidaan mennä! No kävellessä päätin, että teen vaikka yötäpäivää hommia, mutta tuota tehtävää en kauuaa kattele!

Keskiviikkona sitten sanoin, että nyt pittää päästä mettään. Vasili sanoi, että no näytä kartasta mihin haluat. Siis mitä? Tässä on siis 67 000 hehtaaria ja mun pitäis näyttää että mihin mennään? Osoitin sitten summassa jotakin kohtaa ja sanoin että no mennään tuonne tai jos sulla on joku parempi paikka niin voit viiä mut sinne. No ymmärsihän Vasili sitten, että joo ehkä mää en ossaa ihan tuosta vaan sanoa että minne kannattaa mennä.

Sitte mentiin hakkuita kattomaan.Sattui onneksi sadepäivä keskelle helleviikkoa. Körryyteltiin ja ryskättiin pari tuntia autossa, että päästiin mettään ja hakkuut näytti melkeen samalta ku Suomessa, mutta kuitenkin täysin eriltä ja mittakaava on jotain käsittämättömän isoa. Ja lähettiin takasi ja ryskättiin taas pari tuntia että päästiin takasi. Siinä noin niinku lyhykäisyydessään. On mulla siis paljon siitä tarinaa, mutta ei sitä varmaan muut jaksa lukia ku mettäammattilaiset, niin en taija sitä tähän laittaa. Sen verran ehkä, että kun tulin tänne, niin ajattelin kysellä ja puhua harvennusten puolesta. No hetihän mää näin, että kun täälä hakkaamattomat metät on semmosia, ettei niihin oo pariin sataan vuoteen koskettu, niin eipä niissä juuri oo harvennettavaa. Ikivanhaa haapaa ja koivua ja kitukasvusta kuusta. Sikspä täällä suurin osa hakkuista on avohakkuita ja myös lakikin hankaloittaa harvennusten tekemistä. Mutta sen verran kuitenkin päästiin keskustelun makuun, että Vasili oli erittäin kiinnostunut kuusen luontaisesta uudistamisesta rehevillä alueilla, ja että jos sen myötä hieman helpommalla pääsisi tuon valtavan haapaongelman kanssa ja aikoikin sitä enemmän tutkiskella. Kyseisen kohteen pinta-ala oli 41 hehtaaria ja sitä tekee kolme hakkuuketjua arviolta 10 päivää  ja kokonaiskertymä on 10 000 m3. Hieman kyllä, vaikka metsäammattilainen oonkin, harmittaa nuo hirvittävät avohakkuut. Sekin kymmenvuotissuunnitelma, mitä oon toimistolla käsitelly, on 67 000 hehtaaria, ja kaikki avohakkuuta. Huh huh. Ja ne tiet. Missään Suomessa ei oo tommosia mettäteitä ku täällä. Anteeks vaan, mut kyllä Suomen puutavarakuskit pääsee helpolla 😀

Uusi tie työn alla. Täällä tukirakenteina käytetään tukkeja ja pintamateriaalina hiekkaa. Kumpaakin materiaalia on ja ne on lähes ilmaisia.

 

“Metsäkylä” josta käsin miehet kulkevat töihin ja hommat organisoidaan. Kuvassa johtajan parakki.

 

Kyliä on n. 7, tässä kylässä oli n. 15 parakkia ja jokaisessa parakissa 8 miestä. Työputki on 15 päivää työtä, päivä ja yövuoroissa ja 15 päivää vapaata. Ruokala, sauna ja ulkohuussi. Paikat täydellisessä järjestyksessä ja siistinä!

 

Tienrakennustietoja

 

Perjantai oli ehkä paras päivä! Mun piti mennä paikalliseen metsäinstituuttiin tapamaan tämän koko harjoittelun koordinaattoria Nataliaa ja kolmannen vuosikurssin oppilaita. Vastaanottohan oli mitä mahtavin. Siellä oli professorit käsi ojossa innoissaan ja ujot oppilaatkin kiltisti pulpeteissaan. Onneksi olin älynnyt valmistautua, vaikka koordinaattori ei multa mitään pyytänytkään, ja olin valmistanut esitelmän mun työstä ja yleisesti Suomen metsätaloudesta. Siinähän vierähtikin sitten puoltoista tuntia, kun ne niin innoissaan kyseli ja kuunteli ja Natalia tulkkas taukoamatta. Siis minä, ujoistakin ujoin ja surkian huonon englanninkielen omaava ja esiintymistä vihaava, nautin suunnattoman paljon, kun sain kertoa työstäni ja näyttää hienoja valokuvia. Ja ilmeisesti innostukseni tarttui, sillä tunnelma oli todella hyvä. Vanha professoriherrakin oli niin mielissään, että toi minulle jälkikäteen kirjan venäläisestä metsien vesitalouden hoitamisesta, jonka lupasin joskus yrittää lukea, sillä tietenkin se on venäjäksi kirjoitettu. Ja olisittepa kuulleet sen innostuneen huokauksen, kun minulla oli vielä opiskelijoille lippalakit tulijaisina! Ja he olivat niin mielissään, kun puhuin heille, että tehkää kaikkea mitä haluatte, menkää ja matkustakaa ja oppikaa, sillä teillä on kaikki mahdollisuudet edessänne! Ja opettajat hymisivät mielissään. Varsinkin tytöt olivat erittäin kiinnostuneita naisen työmahdollisuuksista ja olivat ihmeissään, sillä täällä maastohommat ovat vielä miesten hommia. Ehkä sain jotkut innostettua Joensuuhunkin opiskelemaan, ainakin ensi viikolla joku oppilas halusi vielä tavata ja kysellä lisää. Ja ensi viikon valmistujaisjuhliin ja diskoon sain myös kutsun!

 

Huomatkaa MHY -lippikset!

 

Metsäinstituutti, Сыктывкарский Лесной Институт, oikein viihtyisän oloinen paikka!

 

Hieno idea päällystää metsäinstituutin ankeat pylväät koivun rungon näköiseksi!

Время -Aika

Oon ehkä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen ollu näin kauan yksin. Mitä ihmettä ihmiset tekee, jos niillä ei oo lapsia tai lemmikkejä tai puolisoita tai ystäviä tai mitä tahansa kenen kanssa touhuta? Onneksi mulla on täällä hyvä netti. Tulisin muuten hulluksi. Ja oon käyny lenkilläki joka päivä vähintään 8 kilometriä. Mutta elekää huolestuko, en oo menettänyt varmaan yhtään grammaa oman hyvän elintasoni tuotoksesta, eli läskistä, sillä ruoka täällä on ihan yhtä hyvää kuin kotonakin.

Nii ja oon illat pitkät teheny tuota mut järkyttävän tylsää ja ankeaa ja vihattavaa taulukkotyötä. Ja se on valmis.

Tämän juhannusviikonlopun aioin nyt viettää kärvistelemällä helteessä, täällä on nyt n.30 astetta, katsomalla yöt läpi leffoja ja juomalla halpaa päärynälimukkaa sekä syömällä salmiakkia, sitä mulla on monta pussia varastossa. Natalia kyllä yritti järjestää minulle kyytiä mökillensä, mutta se ei näköjään onnistunut. No onhan tässä viikonloppuja aikaa.

 

Tai jos kävis laulaan paikallisessa karaookkebaarissa Tsingiskaania!?

До свидания! <3

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube

Mahtipontista juhlintaa!

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.
третий день -kolmas päivä

Päätin lähteä kaupungille. Latasin hotellilla sellaisen appsin, josta näkee paikalliset bussiaikataulut. En silti ollut ihan varma mistä se menee ja seisoskelinkin jonki aikaa väärällä pysäkillä. En millään olisi halunnut kysyä keneltäkään, enkä kehdannut vaihtaa puolta, vaikka ymmärsin että seison väärällä puolella. odottelin, että ihmiset nousevat bussiin ja vaihdoin sitten toiselle puolelle. Kysyin heti yhdeltä nuorelta tytöltä mikä numero menee kaupunkiin, mutta hän ei osannut sanoa, tai siis minä en osannut varmaan kysyä tarpeeksi selvästi. No oikea bussi tuli sitten ja sillä pääsin. Kaupungilla ei ollut oikeastaan mitään, tai no markkinat oli, mutta siellä oli täysin samaa krääsää mitä suomessakin. Yritin etsiä paikallista käsityötä, mutta en löytänyt. Käveleskelin ympäri kaupunkia kymmenen kilsan lenkin ja palasin sitten bussilla takaisin. Bussi maksaa 20 ruplaa eli jotain 25 centtiä, sama matka Kempeleestä-Ouluun maksaa melkein 5euroa!

 

vanhoja taloja, väistyvät pikkuhiljaa jättikerrostalojen alta

 

Huomasin kuitenki puhelinkaupan ja päätin siltä seisomalta ostaa paikallisen sim-kortin. Voi hitsit, että se oli vaikeaa, mutta selvisin! Myyjä oli tosi kiva ja eräs avulias asiakaskin, joka esitteli sitten itsensä Nataliaksi, yritti kovasti auttaa, mutta ehämmää ymmärtänyt juuri mittään. Sen verran kuitenkin, että passi piti antaa ja osoitetta kysyivät ja mikä huoneen numero, jonka sentään osasin sanoa, vaikka piti korjata pariin kertaan. Ihme kun jonain päivinä ei vaan tajuu!! No mut nyt on netti kännyssäkin. En kyllä tiiä kuin kauan se toimii ja pittääkö mun ens kuussa ladata jostaki lissää, no kaippa se seleviää.

четвертый день -neljäs päivä

Ensin aattelin, että makaan koko päivän huoneessa ja katon elokuvia. No onneksi kuitenkin älysin kattoa netistä, että onko kaupungilla mitään tapahtumia, koska tänään on Sykyvkarin kaupungin päivä. Ja Venäjän kansallispäivä. Lähin siis heti aamupalan jälkeen harmaaseen ulkoilmaan ja köröttelin bussilla kaupunkiin. Kaupungilla oli täysi hulina päällä ja satuin parahiksi seuraamaan, kun kulkue saapui teatteriaukiolle. Kulkueessa oli edustettuna kaikki koulut, urheilujoukkueet, etniset ryhmät, poliisivoimat, ensiapu ym kaikki mahdollinen. Värikästä ja iloista porukkaa oli hauska katsella.

 

 

Vaeltelin koko päivän paikasta toiseen ja tapahtumia olikin ihan joka puolella. Siinäpä se vierähti 7 tuntia. Oli vahvin mies -kilpailua, musiikkia laidasta laitaan, hevosajelua, markkinoita, puheita, puheita, huutoa ja puheita. Oli kohtalaisen mahtipontista juhlintaa. Musiikki soi niin kovalla, että se raikui monta korttelia kauemmas, koko kaupunki siis raikui. Ja lähekkäin saattoi olla pop tähti ja siinä sadan metrin päässä eläkeläisten hanurikerho. Ja kaikelle musiikille tunnusomaista, että se tuli taustanauhalta, paitsi laulu, ja siis ihan täysillä. En tajua miten ne ihmiset pystyivät kuuntelemaan sitä siinä edessä. Mun oli pakko mennä sadan metrin päähän kuuntelemaan.

En jaksanut enää rock konserttiin jäädä, se olisi alkanut vasta parin tunnin päästä klo 20. Vaikka kivaa olikin, niin täytyy tunnustaa, että hieman tylsää oli yksin. Parahiksi kun tulin hotellille, niin alkoi vesisade. Huomenna alkaa sitten harjoitteluhommat. Oli tosi hyvä juttu, että tulin pari päivää aikaisemmin. Hyvin oon ehtiny tutustua kaupunkiin ja ympäristöön.

 

Пятый день -viides päivä

En tiiä onko se hyvä vai huono asia, kun mua ei jännittäny ollenkaan. Aamulla heräsin normaalisti ja aamupalan jälkeen hyppäsin kuskin (samainen Sirjosa) kyytiin. Vettä satoi kaatamalla. Perillä mua vastaan tuli Vasily Chuprov, joka on metsätalouden suunnitteluosaston päällikkö. Musta näytti, että Vasilia jännitti paljon enemmän kuin mua, ilmeisesti englannin kielen käyttäminen oli hieman ruosteessa. Ymmärsin kyllä ihan hyvin hänen puheensa, mutta Vasili vaikutti niin kiireiseltä mieheltä, että meinasi tuskastua oman puheensa hitauteen. Niinpä emme loppujen lopuksi paljoa puhuneet, painelimme vauhdilla rakennuksesta toiseen ja minä yritin henkihieverissä kipittää töppöjaloillani perässä :D. Piti saada leimaa ja lupaa ja leimaa ja lupaa… ja istuttiin katsomassa vartin mittainen turvallisuusvideokin ja huomasin kuittauksista, että viime viikolla oli ainakin kaksi suomalaista käynyt katsomassa kyseisen videon. No kulkulupa heltisi ja saan nyt ihan itekseni kulukia porteista.

Käytiin läpi loppuviikon aikataulua ja tutkailtiin yhen alueen metsäsuunnitelmaa. En oo ihan varma, mutta ymmärsin niin, että minä kuljen suunnittelijan mukana koko ensi viikon ja teen suunnitelmaa omalla tavallani. Sitten kasaamme suunnitelmat ja vertaamme mitä eroavaisuuksia on. Mua yllätti, kuinka paljon Vasili tiesi Suomalaisesta tavasta tehdä suunnittelua ja että meillä metsätyypit luokitellaan Cajanderin kehittämän luokitusjärjestelmän mukaan, jossa aluskasvillisuuden tunnuskasvit määrittävät luokan. Se on hieman erilainen tapa, kuin täällä käytetään Sukatševin kehittämää metsätyyppiluokitusta.

 

Työmaata

 

Kielimuuri oli kuitenkin koko ajan melkeen silmin nähtävissä. Mää kyssyin jottain ja Vasili yritti selvittää. Välillä siinä kävi tulkkikin ja tulkki selitti aikataulun ihan eri lailla kuin Vasili. En enää kehdannut kysyä ja tarkentaa, kun tuli ihan tollo olo. Yhtäkkiä Vasili sitten ilmoitti, että nyt lopetamme. Kello oli jotain 11 kun lompsin parin kilsan matkan kotiin. Repussa oli kaikki turvavaatteet ja hirveä metsäsuunnitelmatiiliskivi kahlattavaksi läpi. En oikein ymmärtänyt, missä käytän noita kamppeita. Vasili sanoi, että joka paikassa, mutta en taatusti laita niitä metsään! Joitakin hikikumppareitakin ne mulle yritti tarjota, mutta sanoin että mulla on omat haikingbootsit.

Täytyy kyllä nyt sanoa, että hieman on usko omiin kykyihin hukassa, sen verran pihalla olin tänä päivänä. Mutta jospa se siitä, kun metsään pääsen sitten suunnittelijan kanssa. Vasili tuumasikin, että kyllä tämä tästä, kolme viikkoa on pitkä aika! Muistin sitten antaa Vasilille tuliaisiksi Fazerin sinisen ja Mhy Oulun Seudun lippalakin, ihanhan tuo näytti tykkäävän. 🙂

Illalla oli kuitenkin pakko nöyrtyä ja laittaa tekstiviesti ja tarkentaa aikataulua. Ja kyllä meinas hävettää, kun olin jo soittanu kerran, mutta kun en saanut Vasilin puheesta mitään tolkkua.

 

Монди Сыктывкарский ЛПК – Mondi Syktyvkar, entinen Syktyvkarski Lesopromyšlennyi Kompleks

Jonkin verran sain kuitenkin kaiveltua tietoja firmasta, jossa oon nyt harjoittelussa. Mondi on monikansallinen metsäjätti, joka osti täältä Syktyvkarista valmiin tehtaan vuonna 2002 ja korjasi sen vastaamaan omia vaatimuksiaan. Tehdas onkin varsin nykyaikainen ja toimistotilatkin siistitty hienoksi. Välillä kaupungissa tosin tuoksahtaa sellutehtaan tuoksu, mutta nyt en ole pariin päivään sitä haistanut. Tehtaalla on pari hienopaperikonetta, yksi sanomalehtipaperikone sekä yksi kartonkikone. Tehtaan vuosikapasiteetti on 830 000 tonnia paperia ja 550 000 tonnia selluloosaa. Se työllistää suoraan noin 5000 työntekijää ja epäsuoraan saman verran.  Se tuottaa erityisesti toimisto- ja painopaperia sekä pakkauskartonkia, ja vastaa erikoisalallaan noin 40 %:sta Venäjän tuotannosta. Eli aika isosta yksiköstä on kyse. Mondi näkyykin erityisesti täälä Etshwan kaupunginosassa, esim urheilukenttä ja tietääkseni poliklinikka on Mondin sponsoroima.

Täällä Venäjällä ei siis yleensä omisteta metsiä, vaan ne vuokrataan valtiolta. Mondilla on tällä hetkellä kolme isoa kohtalaisen yhteneväistä metsien vuokra-aluetta, joissa vuokra-aika on enintään 49 vuotta. Pinta-alaa on yhteensä 2,1 miljoonaa hehtaaria, jossa puuston kokonaismäärä on 200 miljoonaa m3, ja vuotuinen sallittu hakkuumäärä on 5,1 miljoonaa m3. Tämän määrän perusteella Mondi maksaa hallitukselle jonkin summan, muistaakseni miljoona ruplaa. Voi olla, että en muista kaikkia oikein, mutta jotain tuota luokkaa se oli. Vuotuinen hakkuumäärä on kuitenkin n. 3,5 miljoonaa m3, josta tukkia on hieman alle miljoona ja loput kuitua ja polttopuuta yms. Metsäkoneketjuja on 29, kaikki hakkuut tehdään koneilla. Lähes kaikki puut kuljetetaan autoilla, joita on yli 240 ja vain 4-7% menee rautateitä pitkin. Ennen oli myös uittamista, mutta se lopetettiin, kun se on niin kausittaista ja riskialtista ja he eivät halua lisätä vesistöjen kuormitusta enempää.

 

шестой день -kuudes päivä

Eilen mulle sanottiin vaan että kuski tulee hakemaan hotellilta ja että tulee olemaan pitkä päivä. Tottakai käsitin, että on maastopäivä ja panin maastokamppeet päälle. Kun hyppäsin autoon, niin kuski länttäs mulle käteen nivaskan paperia ja otsikkona oli GIS-testi. Olin että whaaat, mikä testi, missä? Selailin pumaskan läpi ja tulin siihen tulokseen, että hupsistakeikkaa mihinkähän sitä joutuu. Oonhan tietysti käyttäny kaikenmaaliman GIS ohjelmia, mutta tämä pumaska vaikutti aika oudolta. No kun pääsin perille, niin hoksasin heti, että mullahan ei oo tietokonetta. Ja olin nimenomaan kysynyt, että tarvinko tällä viikolla tietokonetta, ja en kuulemma tarvi! No toisaalta se kone olisi ollutkin turhaa, kun nettiyhteys oli niin surkea. Tilanne oli aika absurdi, kun kaikki vain touhusivat omiaan, ja vasta kun itse aloin kyselemään, että mikä on homman nimi, niin alkoi selvitä, että tyypit olivat olleet jo eilisen päivän kurssilla ja käyneet maastossa ottamassa pisteitä ym. Ja minullahan ei tietenkään ollut mitään pisteitä. Kukaan ei siis esitellyt itseään minulle, mutta havaitsin pian pari opettajaa ja he kyllä sitten antoivat tietokoneensa minulle, jotta sain skrollata google earthia ym. Hohhoijaa, siinä sitten olin kuunteluoppilaana maastokamppeet päällä ja ketutuspatti varmaan näkyi aika kauas.

Lounaan jälkeen oli hieman järkevämpää ohjelmaa, kun Silver Taiga ja Mondi esittelivät omaa GISsin käyttösysteemiään. On täällä kyllä niin täysin eri tilanne kuin Suomessa! Suomessa on maailman parhaat kartat ja melkeenpä joka kivikin merkitty sinne. Oon yrittäny löytää hyvää venäläistä karttasovellusta, mutta en oo ainakaan vielä löytäny, tuo maps.me toimii ihan kohtalaisesti kaupungissa ainakin. Täällä on hyvä, jos yksi iso tie näkyy kartassa, ei puhettakaan korkeuskäyristä tai poluista muualla kuin kaupungissa. No toki firmoilla alkaa kuulemma olla omia karttoja, ja hyviä karttoja varmaan onkin, en oo nähäny, mutta hehän eivät jaa niitä sitten kenellekkään! Satelliittikuvat kuitenkin ovat kaikkien käytössä ja niitä pyöriteltiinkin Google-Earthissa. Loppukeskusteluissa tuli ilmi, että nämä tyypit olivat sertiauditoijia ympäri Venäjän ja yksi oli Kamerunista asti. Heillä oli kova halu kehittää asioita ja erityisesti pari venäläistä auditoijaa oli kovasti sitä mieltä, että valmiit kartat tulisi olla avointa tietoa kaikille.

Kurssin loputtua oltiinkin jo hyviä ystäviä keskenään ja lähettiin kaupungille katsomaan ensimmäistä jalkapallomatsia. Syötiin ja juotiin firman piikkiin ja ilo oli ylimmillään kun Venäjä voitti. Siinä mietiskelin lähtöä sitten kun väsytti jo, mutta sivukorvalla kuuntelin juttuja mm. USA:n presidenteistä, antidoping toiminnasta ja Krimin tilanteesta, ja olin kyllä totaalisen hämmästynyt keskustelun laadusta ja miten aivopestyä porukkaa osa tyypeistä oli! Mutta en jaksanut alkaa kommentoimaan, katselin vain, kun Toveri P tyytyväisenä ja maireana hymyili televisiossa. Jotenkin en jaksanut siihen voitonhuumaan innostua ja painelin ulos. Siinäpä tulikin hyvänlainen iltalenkki, kun tie, jolla bussipysäkki on, olikin suljettu ja jouduin muutaman kilometrin lompsimaan niillä haikkingbootseilla. Ja menin aika kovaa vauhtia, kun en ollut varma aikatauluista, hieman jo ehdin harmitella, että miksi kieltäydyin tarjotusta taksista. Mutta kun minä tuppaan olemaan välillä hieman itsepäinen puupää ja olin päättänyt selvitä itse kotiin, niin mitäpä sitä muuttamaan.

 

седьмой день -seitsemäs päivä

Mulla oli aamulla kello soimassa 6.30, jotta ehin 7.15 tulevaan kyytiin. No tietenkäänhän en herännyt vasta kun tasan seitsemältä. Joutusa kun oon, niin olin autossa 13 minuuttia yli, tukka kammattuna, hampaat pestynä ja aamupala syötynä. Aika reipasta! Siitäpä sitten mentiin hakemaan eilisiä kurssikavereita ja lähettiin maastoon. Kohde oli kuulemma aika lähellä, mutta täällä pitkien etäisyyksien maassa, jos kohde on alle 300 kilometrin päässä, niin se on lähellä. Eli pari tuntia ajelimme, ennen kuin olimme kohteessa.

Olin jo pari päivää aatellu, että voiko maanpäällä ankeampaa paikkaa olla, kun tämä paikka. Kaikki näyttää surkealta ja ankealta ja hoitamattomalta, erityisesti kaupungin laitamilla. Tuntuu, että se ankeus painaa ihan kumaraan ja ei saa kunnolla hengitettyä. Siksipä olin niin riemuissani kauniista maisemista, joita ihailin koko parituntisen. Pieniä maatiloja, kyliä, eläimiä, viljelyksiä. Kaikki sopusuhtaisesti maisemaan sulatuen. Siitä kuvasta puuttuivat ne hirveät betonikompleksit ja ruostuvat röttelöt, joita olen oppinut inhoamaan jo muutamassa päivässä. Kaikki näytti siistiltä ja huolella hoidetulta. Toivottavasti saan mahdollisuuden joskus ottaa jonkun kuvan, nyt en uskaltanut pyytää pysähtymään, kun Vasili ajoi tuhatta ja sataa koko matkan. Melkoista höykkyytystä välillä, vaikka tie olikin todella hyväkuntoinen.

Ensimmäinen käyntikohde oli Mondin taimitarhalla. Olipa hieno paikka ja niin tutun näköistä. Tarha kasvattaa 8 miljoona tainta vuosittain. Tämä kevät on hieman myöhässä aikataulusta, kun talvi on oikeastaan vasta loppunut. Mutta kasvihuoneissa oli aivan upeita taimenalkuja kasvamassa ja tädit siellä näyttivät pakkaavan ensimmäisiä taimia asiakkaille. Istutuskausi ei ole vielä alkanut, koska metsissä on vielä niin paljon vettä lumien sulamisen jäljiltä.

Katoppa kö on samanlaisia ku meillä

 

Maastokohteilla tarkastelimme oikeastaan koko päivän erilaisia uudistamismenetelmiä ja taimikonhoitokohteita. Mondi uudishakkaa vuosittain n. 16 000 ha ja siitä kolmasosa uudistetaan luontaisesti jättämällä n. 10 siemenpuuta hehtaarille ja muokkaamalla maa kaivinkoneella. Lopusta pinta-alasta uudistetaan istuttamalla pohjoisosassa 6% ja eteläosassa 10%. Kaivinkoneella tehdään mättäitä 700-1200 ja joka mättääseen istutetaan n. 3 tainta. hmm…

Taimikonhoitojen tekeminen on aloitettu täällä muutama vuosi sitten. Täällä on ongelmana haavan nopea leviäminen ja se tukahduttaa kaikki muut taimet. Siksipä Mondikin on joutunut käyttämään Round uppia taimikoissa. Kävimmekin katsomassa erilaisia koealoja, jossa round uppia oli käytetty eri tyyleillä ja vaihtelevalla menestyksellä. En oikein itse tykkää siitä myrkkyjen levittämisestä, mutta toisaalta näin kyllä kuinka hankala tilanne lähes kaikilla uudistusaloilla on. Paras kohde ehkä oli, jossa round up oli laitettu suoraan haavan kantoon ja siten saatu estettyä vesominen.

Vasili puhui taukoamatta, venäjäksi tottakai. Yllättäen ymmärsin aika hyvin. Ilmeisesti käymäni Venäjän metsäterminologia -kurssi oli kuin olikin tartuttanut päähäni metsäterminologiaa, vaikka kurssin numero ei kovin hyvä ollutkaan. Ehkä käyn sen uusimassa syksyllä..

 

Haavan kantoja, joihin oli ruiskutettu round uppia, sekä etualalla muokkausjälkeä.

восьмой день -kahdeksas päivä

Pikkusen nousee tuo lämpötila

Tänään on ensimmäinen kesäpäivä. Lähin heti aamulla ulos, tarkoituksenani oli vihdoin päästä tutkailemaan joenrantaa. Olin jo yhtenä päivänä yrittänyt, mutta matka tyssäs tulvivaan jokeen, silloin tie oli poikki ja tulvivan veden luona epämääräisen näköistä porukkaa, joten jätin yrittämisen siltä päivältä. Tänään oli kuitenkin niin loistava keli ja luvassa lämmintä, että päätin lähteä yrittämään. Vastaantulevat ihmiset katsoivat minua kuin kummajaista tai järkensä menettänyttä, kun olin pukeutunut vain capreihin ja t-paitaan. Kaikilla muilla ihmisillä oli toppatakki päällä. Lämmintä oli kuitenkin jo 15 astetta ja aurinko helotti täysillä. En kyllä ymmärrä miten kaprit ovat muka vähemmän vaatetta kuin minihameet, jotka ovat täällä todella yleisiä, ehkä se oli se t-paita 😊.

 

 

No mun seikkailu meinas taas saada nolon lopun, kun vastaan tuli isä kahden lapsensa kanssa ja sanoi, että tie on poikki. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja yrittää. Pääsin loikkimalla ja koikkelehtimalla yli mutaisten rapa-alueiden, onneksi joku oli raahannut muutaman pajun ja muuta roinaa niille kohdille. Vihdoin kun pääsin rantaan, tunnin reippailun jälkeen, se oli kyllä hieman pettymys. Hienoa valkoista hiekkaa oli vaikka kuin paljon, mutta eipä juuri muuta. Joskus aikoinaan oli näköjään jotakin ollut, kun betonilaattoja oli siellä täällä ja joitain koppien jäännöksiä. Mulla oli tarkoitus istuskella sielä ja lukea, mutta jotenkin se nyt ei viehättänyt. Lähin siitä sitten kävelemään eteenpäin joenvartta pitkin, kun siinä näytti polku menevän. Ja voi miten kaunista maisemaa sillä tuli vastaan. Upeita rantaniittyjä täynnä kukkia, tuomi täydessä kukassaan tuoksuvana ja kirkkaan sininen joki! Yllättävän kovasti se näytti virtaavan, vaikka olin ajatellut sen olevan matala ja hitaasti virtaava. Virran voima näkyikin joentörmillä, joita vesi kuluttaa koko ajan ja törmät ovat jatkuvassa sortumistilassa.

 

 

Kävellessäni ylhäisessä yksinäisyydessäni, kuulin yhtäkkiä ääntä edestäni. Ujous meinas iskeä ja hipsin hitaasti eteenpäin ja näinkin kaks miestä kalastushommissa. Koirakin näytti olevan mukana ja se hyppeli iloisesti mua vastaan ja pakkohan mun oli sitte jatkaa matkaa miesten kohalle. No hetihän ne alako jotaki posmittaa ja ymmärsin kyllä, että he kutsuivat minut kanssani kalastamaan! Yritin väistää tilanteen sanomalla, että Ja nie ponimaaju! No siitähän ne innostu vielä enemmän ja alkoivat kyselemään mistä oon ja oonko töissä Mondilla ja asunko Viktoriassa ja ja ja.. ja sitte se toinen kaivo votkapullon ja kaks lasia ja sen kummemmin kyselemättä kaato laseihin paukut. Se vaan sano, että tää on venäläinen tapa. No ehämmää kehannu kieltäytyä. Sitte se taas kaiveli reppuaan ja länttäs mulle tomaatin käteen. Täällähän siis vodkaa ei juoda pullosta, vaan snapsilaseista. Ja aina hörpyn jälkeen haukataan jotakin. Itelle se otti kurkun. Sitte vaan hyvien terveyksien toivottelut ja vodka kitusiin. Oho, sehän olikin ihan hyvää, jotakin kevyen sitruunaista ja yrttistä. Kiitos, kiitos!

”No äläpä hättäile”, se tyyppi taas meinas, ”Koira on kiltti ja ilma on hyvä ja luonto on kaunis ja tuu kuitenki nyt kalastamaan meijän kans!” ”No emmää, taijan jatkaa matkaa… ”No yhet kuitenki vielä!” Ja nii sitä kilisteltiin taas yhet ja haukattiin tomaattia ja kurkkua. Sitte painelin jo takaperin karkuun huudellen dasvidanjaa ja spasiibaa. Pääsin onneksi kiertämään takaisin kaupunkiin, vaikka näytti välillä, että joudun palamaan takasin sammaa reittiä. Ihailin kauniita näköaloja ja pysähtelin kuvia ottamaan. Tästä tais tulla mun lempilenkkipolku.

 

 

Борщевик – ядовитая месть товарища Сталина “Jättiukonputki – toveri Stalinin myrkyllinen kosto

 

 

Vielä muutama sana jättiputkesta. Sitä on siis joka paikassa. Tuntuu kurjalta ajatella, miten paljon se vaikeuttaa täällä ihmisten elämistä. Se leviää ihan joka paikkaan! Suomessa on jo pitkään yritetty torjua jättiputkea (ja muita vieraslajeja) ja hillitä sen leviämistä. Onneksi, sillä täällä se on ihan hirveä ongelma, ja sellaista ongelmaa en kyllä meille haluais! Mutta jättiputki on niin kova leviämään, että se on kovaa vauhtia tulossa kohti Suomen rajoja. Varmaan jokainen on lapsuudessaan pyllähtänyt nokkospuskaan ja tietää tunteen miltä se tuntuu. Täällä kukaan ei halua pyllähtää jättiputkipuskaan! Karmeaa! Katsoin yks päivä, kun lapset leikki pienellä pallolla. Se lipsahti läheiseen jättiputkipöheikköön. Vähän ne yritti sitä tiirailla, josko näkyis, mutta sinne se jäi. Ei kukaan uskaltanut sitä sieltä hakea, sillä seurauksena voi olla hirveät palovammat tai jopa sokeutuminen. En viitsi tähän enempää tietoja siitä kirjoittaa, kun netti on täynnä tietoa. Silti ihmettelen taas kerran, että miksi täällä ei tehdä juuri mitään sen hävittämiseksi! Luin jostakin, että Pietarin alueella on 60 neliökilometriä jättiputken peitossa ja siellä onkin havahduttu muutama vuosi sitten torjuntaan.

Voe mahoton ku tuli taas tekstiä. Pakko oli jopa karsia osa ja kuvia olis vaikka kuin palijo. No katotaan keksinkö ennää kirjottamista.

Palataan asiaan!  До свидания!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube

Kysyvä ei tieltä eksy! -jos ymmärtää vastauksen

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

Первый день -Ensimmäinen päivä.

Täällä sitä taas istutaan junassa kohti Pietaria. Tajusin vasta tuolla Kouvolassa sen täydellisen vapauden, mikä mulle on koittanut! Kun on koko opiskeluvuoden huolehtinu lapsista opintojen lisäksi, nii ei sitä taho osata olla huolehtimatta sitten kun ei tarvisi. Viimekertaisen Venäjän reissun aikana sai kans olla koko ajan huolissaan lapsista, kun en kovin äkkiä olisi kotiin päässyt. Hyvin olivat pärjänneet ja nythän on tilanne täysin eri, kun ovat kesälomilla melkein kaikki ja isukkinsa hellässä huomassa. Taidan siis loikkia vapaana koko kesän, niin kuin lehmä laitumelle päästessään.

 

Näkymää Pietarin ratapihalta

“FIRST AID” KOTI-IKÄVÄ PAKKAUS!!

Lähtöhommatkin vei aika paljon aikaa. Piti kuskata lapset ja tavarat Joensuusta Kempeleeseen ja viiä kissat tytölle hoitoon. Jätin autonki tytölle, joten köröttelin bussilla takasin Joensuuhun. Sielläki piti huolehtia kaikki siten, että kämppä voi olla tyhjänä pari kuukautta. Yritin etsiä alivuokralaista siksi ajaksi, mutta oli sen verran epämääräistä porukkaa, että luovuin ajatuksesta. Täytyy vaan maksaa nyt tavaroitten säilytyksestä vuokraa se 750 e/kk. Pikkusen tympäsee, mutta elämä on. Pakastimen onneksi muistin sulattaa edellisenä päivänä ja söin kolme kertaa peräkkäin makkaraa ja ranskiksia, kun en raskinut laittaa roskiin. Nyt on semmonen olo, että ei taida hetimiten tehä mieli ranskalaisia… Ja vaikka kuinka yritin kaikki muistaa, niin tietysti puhelimen laturin piuha jäi kotiin. Mulla on mukana toinenkin, aluksi näytti, ettei se passaa tuohon puhelimeen, kun se on jonkun toisen laitteen piuha ja oon käyttäny sitä vaan powerbankin lataamiseen. No onneksi sain sen survottua paikalleen, niin että lataaminen onnistuu, mutta kuvien ym siirto ei onnistu. Ehkä täytyy etsiä Pietarista joku kaupustelija, jolla olis sopivia piuhoja.( Edit: onhan mulla puhelimessakin netti 😛 eli voin tietysti siirtää suoraan tähän.)

Ajattelin eilen, että mitenhän taas osaan kääntää aivoni Venäjän mallille, kieli ja kaikki. Se on kuitenkin niin kuormittavaa aivoille koko ajan. Mutta tutultahan tuo kuulostaa täälä junassa. Ja oon miettinyt, että minkälainen majoitus mahtaa perillä odottaa ja kaikki muukin infrastruktuuri. Että miten sitä jaksaa 2 kuukautta, jos ympärillä on vain ankeutta ja kurjuutta. No googlasin äsken tulevan hotellini, jossa siis ensimmäisen kuukauden asun, ja se vaikutti ihan kivalta. Jos se nyt on se minun hotelli 😊. Ja onneksi pääsen luontoon, se on ainakin kaunis!

Harjoittelua odotan tosi innokkaana. Kun aikoinaan kyselin paikkaa, olivat ihan innoissaan mua ottamassa, kun näkivät että oon vuosikausia jo teheny näitä mettähommia. Mondi on vuokrannut uuden palstan ja haluaisivat alkaa hoitamaan sitä kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Aluksi hirvitti, että miten ihmeessä minä voin mitään siellä tehdä, kun en osaa selittää ummikkovenäläiselle miksi juuri sille tietylle kohteelle pitäisi valita juuri se tietty hakkuutapa. Mutta sitten hoksasin, että määhän oon vaan harjoittelija… Vähän kuitenkin nolottaa, että he maksavat matkat ja majoitukset minulle ja näkevät ison vaivan ohjelmani suunnittelussa, ja sitten jos mää en saakaan mitään aikaiseksi. Siitä tulikin mieleen, kun monet ovat ihmetelleet, että miksi ihimeessä lähin vielä opiskelemaan ja saatikka miks just Venäjälle? Ja monet utelevat, että meinaanko sinne töihin ym. No en oo kyllä sitä silleen ajatellut, että sinne menisin. Onhan mulla lapset ym kotona, enkai mää niitä raski jättää pitemmäksi aikaa! Ja työkin mulla on! Halusin vaan nyt jotain uutta, kun kohta parikymmentä vuotta on vierähtänyt työn merkeissä ja kun on mahdollisuus aikuisopintotukeen, niin miksi en käyttäisi hyödyksi. Työuraa näillä näkymin on vielä kolmisenkymmentä vuotta ja nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla. Yks kaveri sanoikin mulle, että ethän menetä muuta kuin parin vuoden palkan, mutta saat varmasti sellaista mitä rahalla ei voi mitata.

второй день -Toinen päivä

Сыктывкар

Lento kohti Syktyvkaria lähti hieman jälkeen puolen yön. Nukahdin jo ennen koneen lähtöä ja torkuin koko vajaan parituntisen, välillä toki heräsin teetarjoiluun ja vaikka olisin kaivannut suolaista syötävää, niin kyllä makeat leivonnaisetkin kelpasivat. Havahduin koneen laskeutuessa ja tokkuraisilla silmillä katselin maisemia yläilmoista. Syktyvkar toivotti minut tervetulleeksi upean auringonnousun kera. Maisemat olivat silmiä hiveleviä. Metsää silmänkantamattomiin. Tutkailin metsiä tyypilliseen tapaani, kuvioiden niitä automaattisesti, kuin ilmakuvaa katsellessa. Hakkuita näytti olevan siellä täällä tehtynä. En kuitenkaan huomannut niitä tyypillisiä shakkilautakuvioita, joita satelliittikuvista näkyy. Erityisesti huomioni kuitenkin kiinnittyi mahtavasti mutkittelevaan jokeen ja älyttömän hienoihin, aikojen saatossa muodostuneisiin makkarajärviin. Tosi hienon näköistä. Huh, tuolla jossain se minunkin työmaani on!

 

Nuo makkarat on kyllä hienoja!

ÖÖÖ

 

Lentokentällä mun piti kattoa pariin kertaan, että mitä ihmettä mun silmät näkee. Ö-kirjain! Ja sitten muistin, että komin kieli on suomensukuinen kieli. Vitsit olis siistiä päästä kuulemaan aitoa komin kieltä!

Aamuyöllä ajelimme Sirjosan kyydissä kentältä, keräsimme matkalla baarista tulevia juhlijoita ja ajelimme kaikki maailman kuoppatiet. Sirjosa ei kyllä itseään esitellyt, aika yrmeältä vaikutti, mutta muut kutsuivat häntä sillä nimellä ja maanittelivat kiertelemään ja viemään kotiovelle asti. Heikompaa olisi voinut hirvittää, mutta minä antauduin hetken vietäväksi ja ehkä aivonikin olivat vajaakäynnillä huolehtiakseni.

Hotelli Viktoria on onneksi kiva! Mulla oli odotukset tosi alhaalla, ja yllätys olikin positiivinen, kun paikka on niin hyvä. Täällä wi-fi pelaa ja aamupalakin kuuluu hintaan, jahuu, köyhä opiskelija kiittää! Laitoin aamulla kellon soimaan yhdeksältä, että ehdin aamupalalle. Tarkoitus oli sitten nukkua lisää. No enhän minä saanut nukuttua. Järjestelin kamppeet kaappeihin ja tutkailin tarjontaa. Sauna!! Lähdenpä heti varaamaan ajan!

Tämä hotelli yllätti muutenkin, sillä kaikki ovat ystävällisiä ja hymyileviä. Yritän aina selvitä venäjän kielellä ja välillä pakkokin, kun kaikki eivät osaa englantia. Saunaa varatessani, ymmärsin kyllä, että se on tunnin päästä lämmin ja pyyhe kuuluu hintaan ja hinta on 250 ruplaa eli n. 3,5 euroa. Ja että ei tarvi maksaa vielä, vaan voin maksaa sitten lopuksi, kun tämähän on minun koti nyt seuraavan 5 viikkoa! No täti oli kuitenkin niin avulias, että soitti jollekin, joka sitten selitti asiat minulle puhelimessa englanniksi. Parempi näin!

Ja niinhän siinä näköjään kävi, että mun piti matkustaa pari tuhatta kilometriä päästäkseni saunaan! En edes muista milloin olen viimeksi saunonut, vaikka hirmuinen himosaunoja yleensä olenkin. Oijjoij että mää nautin koko rahan eestä. Ja viimesen päälle hieno multimediakylpyläsuihkukin löytyi. Olipa kiva ottaa kylmiä suihkuja jaa kuunnella venäläistä iskelmää. Ja vähä mua nauratti, ku saunaa oli niin mainostettu hotellin oppaassa nii hienosti, ja nuo hotellin emännätki varmaan nauro et siinä nyt suomalainen menee saunaan 🙂

 

Jos nyt koittais niitä päikkäreitä! Ja sitten kauppaa ja ruokaa etsimään. Tänään en mahda muuta viitsiä tehdä, kun tämä Ezhvan kaupunginosa on parinkymmenen kilsan päässä keskustasta. Mutta huomenna ja tiistaina täällä juhlitaan itsenäisyyspäivää, joten ajattelin lähteä kaupungille katselemaan mitä siellä näkyy.

 

On muutamia nykyaikaisempia…

.. ja ei niin nykyaikaisia

Yleisilmehän täällä kaupunginosassa on aika ankea. Ihmiset touhuavat, kauppa käy, bussit kulkee, lapset leikkii. Eli elämä soljuu painollaan. En voi edes kuvitella kuin ankeaa täällä on talvella. Nytkin on alle 10 astetta lämmintä ja ihmiset kulkevat toppatakeissaan. Kesä ei ole kunnolla vielä alkanut, mutta loppuviikosta pitäisi lämmetä ja ensiviikolla ihan 25 asteeseen, mikä tosin on minun mielestä jo hieman liikaa :D. Ja nuo talot! Toinen toistaan uskomattomampia viritelmiä. Ne ovat karuudessaan ja rumuudessaan mahtavia.

Siellä ne lapset leikkii.

Kauneuttakin löytyy!

Näkemisiin ja kuulemisiin! До свидания!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube