Pallontallaajat.net
Valikko

Meille teille ja metsäteille!

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

Москва

Moskovassa haisee raha, jonka alta piiloon lakaistu kurjuus tunkee esiin. Uskomattoman hienoja ja kalliita kauppoja, rakennuksia, luksusautoja, kiiltäviä kenkiä ja peililaseja, minihameita, törröhuulia, korkeita korkoja ja mieletön määrä ihmisiä. Kaikki tämä kätkee sisäänsä katulasten, narkomaanien ja muiden huono-osaisten kurjuuden. Vaikka ihastelin upeutta ja yltäkylläisyyttä, voin samalla pahoin nähdessäni pienten lasten likaiset naamat ja nälkäisen ilmeen. Tiedän, että taustalla on järjestäytynyttä rikollisuutta ja lapsia käytetään siinä hyväksi, mutta on kamalaa ajatellakaan lasten kärsimystä. Lapset yrittävät livahtaa ravintolatyöntekijöiden huomaamatta kerjäämään asiakkailta jotain. mutta haukansilmä huomaa heti ja taluttaa lapsiparat korvasta pihalle venäjänkielisen kirosanatulvan saattelemana.

Tänään ei lapsia näkynyt juuri ollenkaan, ilmeisesti Moskova maraton oli sellainen tapahtuma, että lapset pidettiin piilossa. Ihmisiä oli valtavan paljon, joka paikka täynnä ja helle piinasi meidät väsyksiin. Onneksi sentään tuuleskeli, niin jaksoimme kiertää kaikki ne pakolliset nähtävyydet, joita emme eilen ehtineet ja jotkut jopa uudestaan. Olihan se Krasnaja ploštšad eli Punainen tori näkemisen arvoinen paikka. Kirkko ja ostoskeskus ja Kremlin muurit. Jonotimme Kremliin sisään, mutta Venäläiseen tapaan portit sulkeutuivat juuri nenämme edestä ja tyyppi vain yrmeästi ilmoitti, että paikka on suljettu tältä päivältä. No meidän syyhän se tietysti oli, kun emme tajunneet katsoa aikatauluista, että myös Kreml suljetaan klo 13, eikä vain Leninin mausoleumi. Ihmiset yrittivät kysellä, että milloin pääsee uudestaan, tyyppi vastasi vain ”Nie ponimaju!” Minä sentään sain hänestä sen verran irti, että hän suostui sanomaan, että tiistaina seuraavan kerran. Päätettiin yrittää sitten keskiviikkona ennen lähtöä uudestaan. Seuraavaksi yritettiin kirkkoon, koska luimme, että opiskelijat pääsevät ilmaiseksi. Jonotimme ehkä 15 minuuttia ja kassan (taas yrmeä) täti ei päästänyt meitä sisään, koska ei uskonut opiskelijakorttejamme. Emme sitten maksaneet 1000 ruplaa sisään. Käveleskeltyämme tarpeeksi, menimme vielä katsomaan Old Arbat -katua, koska olimme lukeneet siitä. No meistä kukaan ei ole ostoksien ystävä, joten kävelimme vain kadun päästä päähän ja hyppäsimme metroon. Metro on ollut taas minulle ihan pala kakkua. Olin niin ylpeä itsestäni, kun osasin ostaa kaikille meille metrokortit ladattuna 5 kerralla, sen verran laskimme tarvitsevamme. Täältä asuntolalta, ei jaksa kovin montaa kertaa lähteä keskustaan, se kestää liian kauan tässä helteessä, kun noin tunti menee yhteensä matkaan ja matkaa on ehkä n. 28 kilometriä.

 

Kallista oli, mutta niiiiiin hyvää mikrolämmitteisen ruuan jälkeen!

 

“Удаление отходов” -Jätehuolto

Jätehuolto toimii täydellisesti. Roskia ei ole juuri missään kaupungilla ja siivoajat siivoavat jatkuvasti. MUTTA kun on itse tottunut vuosikausia kierrättämään lähes kaiken, niin ei voi millään ymmärtää, että täällä, ainakin Pietarissa ja Moskovassa laitetaan kaikki samaan. Biojätteet, tölkit, lasi, kaikki! Tai siis en ole ainakaan kuullut muusta systeemistä. Siis vain muutama sata kilometriä Suomesta ja Euroopasta, niin jätteiden suhteen tämä on täysi takapajula! Olenhan kyllä lukenut valtavista jäteongelmista Pietarin ympärillä ja esim. Krasnyi Borin ongelmajätekaatopaikka on hirveä tikittävä aikapommi ihan Suomenlahden rannalla.

Meillä on asuntolassa keittiössä sellainen hirviönkita, se nielee kaiken ja elämöi itsekseen, ulisee ja mölisee ja karjuu. Voitin pelkoni ja nyt uskallan avata, sen hirveän haisevan luukun ja tungen sinne kaikki mitä minulta kertyy. Paitsi erään kosteamman illan jälkeen, kun vierailijamme jättivät vodkapullonsa, niin en millään voinut tunkea niitä kuiluun. Siellä ne nyt odottavat siististi laatikossa, että joku tekisi niille jotain. Ja vodkaahan näyttää kuluvan ihan reippaasti Venäläiseen tapaan, eli sen suhteen odotukset ja kuulopuheet kyllä pitivät paikkansa.

“изучение” -Opinnot

Ootin näitä opintoja innolla ja toivoin saavani uutta tietoa asioista. Pietarissa keskityttiin bioenergian tuotantoon ja sen käytön lisäämiseen Venäjällä. Venäjällä on ongelmana halpa kaasun hinta, joten bioenergia, esim hake, ei tahdo saada jalansijaa. Pellettien valmistusta on ollut jo monta vuotta, mutta se on alun innostuksen jälkeen hieman hiipunut. Raaka-ainetta olisi käytettäväksi, vaikka hurumykket sahojen ympärillä. Pellettejä valmistetaan, mutta lähes kaikki myydään ulkomaille. Kurssi oli mielenkiintoinen, erityisesti siksi, kun Venäläisiä opiskelijoita oli mukana. Aika paljon oli minulle tuttua asiaa, mutta oon ottanut tutut asiat kielitaidon karttumisen kannalta. Oli mukava päästä tutustumaan opiskelijoihin, ainakin niihin, jotka halusivat tutustua meihin. Jos olen itsestäni ajatellut, että englannin kielen taitoni on alkeellinen, niin näillä venäläisillä se vasta on! Juuri kukaan, edes nuorista, ei puhu englantia, eikä edes näe tarpeelliseksi sitä opetella.

Moskovassa meillä on tienrakennuskurssi. Saapa nähdä, miten täällä rajan toisella puolella opetetaan teitten rakennusta. Kaikki me ollaan kuultu kauhujuttuja Venäjän teitten kehnosta kunnosta ja suurista tiettömistä alueista. Ja ollaan nähty videoita, miten puuta haalitaan metsästä aika alkeellisilta vaikuttavilla laitteilla, maastoon tulevista jäljistä välittämättä, raa’alla meiningillä ja voimalla jylläten. Tieverkoston tiheys on täysin eri luokkaa täällä kuin Suomessa, muistaakseni Suomessa on 40-kertainen verkosto. Jos googlettaa tieverkoston tiheys Suomessa ja Venäjällä, niin kuvasta näkee hyvin selvästi eron. Siksi mua kiinnostaakin, että voiko täältä saada jotain erilaista tietoa, Suomessa on kuitenkin aika paljon kokemusta metsäteiden rakentamisesta. Ainakin nämä alun luennot ovat olleet todella perusteita, tyyliin mitä väyliä käytetään puutavaran kuljetukseen. Sellainen tuntuu hassulta, kun olenhan jo kohta 20 vuotta laittanut puuta metsistä taipaleelle. No taas otan kielenoppimisen kannalta! Ja professori lupasi, että pääsemme tekemään ihan kunnon suunnitelmat ja laskelmat.

Kävimme täällä Moskovassa ensimmäistä kertaa maastoretkellä. Tutustuimme paikalliseen metsäntutkimusalueeseen ja se olikin todella mielenkiintoinen paikka. Osa alueista oli kuin Suomen metsät, osa taas ei, mikä johtui siitä, että lehtikuusta oli paljon. Se ei olekaan täällä luontainen puulaji, mutta menestyy hyvin. Puuta saattoi olla hehtaarilla yli 1000 m3, mikä tuntui aika paljolta, mutta jos jälkikäteen arvioin, että puiden keskiläpimitta on 45 ja pituus 30m ja pohjapinta-alakin varmaan yli 30, niin kyllä siitä aika paljon tulee. Alueen poikki meni ikivanha ”valtatie”, jota on käytetty 1600-luvulta asti matkustamiseen. Uskoin sen kyllä hyvin, ainakin se näytti olevan alkuperäisessä kunnossa 😊. Silti vaan joku sinnikkäästi Volvollaan sieltä tulla jyrräsi ja kun pidemmälle kävelimme, niin saavuimme lähes yhtä vanhalle tilalle, jossa metsänhoitajat olivat asuneet ammoisista ajoista asti. Nyt paikkaa piti kunnossa nelilapsinen perhe, joka oli halunnut muuttaa metsään, pois kaupungin ankeudesta. Aika hupaisa yhteensattuma että vaimon nimi oli Anna, ehkä samaa ikäluokkaa kuin minäkin ja hänelläkin oli neljä lasta. Aivan tosi ihana paikka, ja ikinä en oo juonu niin hyvää teetä kuin heidän tarjoamaa! Ja hunaja! Oijjjoi kuinka sulavaa ja pehmeää ja valuvaa ja tahmeaa. Laitoin ainakin kolme lusikallista teehen ja pyörittelimme pikkuleipiä siinä ja nautiskelimme niin kuin emme koskaan olisi makeaa aiemmin syöneet. He siis tuottavat hunajaa ja mehiläisiä ja elävät lähes täydellisesti omavaraistaloudessa. Kovaa työtä varmasti, mutta tyytyväisiltä vaikuttivat. Saimme käydä sisällä talossa katselemassa. Todella viehättävää! Vaikka tietysti ikivanhaa kaikki ja alkeellinen vessa ja ahdas, pieni keittonurkkaus. Viimeisen tsaarin ja tsaarittaren kuvat olivat seinällä ja olipa siellä toveri Stalininkin kuva. Itse olen monesti haaveillut, että olisi ihana muuttaa johonkin tuollaiseen paikkaan, mutta kyllä saattaisi olla minulle liikaa. Haaveillahan saa! Ja aivan suloinen pieni poika, jonka kanssa tulin oikein hyvin juttuun, en vaan voi ymmärtää miten nuo pienet lapsetkin osaa puhua niin hyvin venäjää :D. Ja huskun pentu ja kissan pentu ja vaikka mitä ihanaa!

Metsänhoitajan tuvan pihapiiriä

Vanha metsänhoitajan tupa 

Anna -rouvan ikimuistoiset teet. Nam!

Ja hunaja!

Lesnie gorod jostain 1600 -luvulta

Kvarttaalien hoitosuunnitelmaa

Ja kalasoppaa. Pyrstö jäi syömättä.

 

“будущее лето” -tuleva kesä

Ensi kesän asiat alkavat vihdoin olla järjestyksessä. Olen lähdössä siis viikko Suomeen palaamisen jälkeen Komin tasavaltaan, jossa vietän kaksi kuukautta. Menen tekemään Mondille tekemään metsäsuunnitelmaa heidän uudelle vuokra-alueelleen, koska he haluavat kokeilla Suomalaista systeemiä. Lisäksi pääsen ihastelemaan ja tutkimaan Komin vanhoja metsiä, jotka kuuluvat Unescon maailman perintölistaan. Minulle on myös varattu viikko paikallisessa vesiensuojeluyhdistyksessä sekä kolme viikkoa valtion metsienhoitoyksikössä. Melkoisia seikkailuja luvassa. Hieman pelottaa, että miten kestän siellä kaksi kuukautta ja tiiän että ikävöin lapsia hulluna. Mutta jospa se olis kokemuksena kaiken vaivan arvoinen!

Venäjällä kaikki on suurta

Tässäpä taas vähän kuulumisia ja kuvia. Katsotaan ehdinkö kirjoittaa enää täältä. До свидания! <3

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus