Pallontallaajat.net
Valikko

Kultaa ja kimallusta

  Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

 

“достопримечательности” -Nähtävyydet

Pelkästään Pietarin keskusta on näkemisen arvoinen. Tällä reissulla me ei juuri kovin paljon kauemmas ehitty, kun opinnot ja muu vei niin paljon aikaa. Katseltiin ja ihasteltiin kuitenkin aina kuin mahdollista. Viikonloppuna yritettiin sitten enemmän katsella.

 

Эрмитаж

Lauantaina käytiin tutustumassa Ermitaasiin. Siis mikä paikka!! En olisi millään uskonut, että se voi olla niin hieno. Kultaa ja kimallusta joka puolella, käsittämättömän upeita maalauksia ja veistoksia, historiaa ja nykypäivää, kultaa ja kimallusta. Eniten mua kiinnosti muinaisen Egyptin ajan muumiot, mutta katseltavaa oli niin paljon, että ei millään voinut sisäistää kaikkea. Oisin voinut viettää siellä viikon ja siltikin nähnyt vain puolet. Ja mikä parasta, päästiin opiskelijoina ilmaiseksi sisään.

Петергоф

Sunnuntaina päätettiin mennä tutustumaan Pietarihoviin. Löydettiin helpoin kulkuväline, eli kantosiipialus. Hinta oli taas onneksi opiskelijoille halvempi ja tämä kassa sentään uskoi heti ensiyrittämällä, että oon opiskelija, vaikka mulla ei oo korttia mukana, pelkkä kännykkäsovellus. Hinta oli jottain 1000 ruplaa eestaas, eli jottain 14 euroa. Menomatkalla ihasteltiin Pietaria ja nautittiin virkistävästä tuulesta ja auringosta. Kun päästiin perille, niin päätettiin säästää rahaa ja käydä vain alapuistossa, sinnekin piti maksaa 900 ruplaa! Kallista! Heti alussa huomattiin, että paikka on vain turisteille, hinnat olivat kaksinkertaiset jopa kaupungin keskustaan verrattuna. Yläpuistoon ei etes yritetty, ja muutenkin aattelin, että joudutaan maksamaan uus pääsymaksu, jos tullaan takasin alapuistoon. No nähtävää oli kyllä tarpeeksi ja ihmeteltiin ja ihailtiin taas yltäkylläistä kultaisuutta. Puistossa vierähti yllättäen ainakin viisi tuntia, käveltiin, syötiin eväitä ja nautittiin ympärillä olevasta vehreydestä. Paluumatkalla kantosiipialuksella taiettiin torkahtaa kaikki.

 

 

Viimeisenä iltana “guljailimme” Pietarin kaduilla ja nautittiin kesäisestä illasta ja Pietarin tunnelmasta. Neva -joki oli todella kaunis ja valot heijastuivat ihanasti veden pinnasta. Rakennukset näytti uskomattoman kauniilta, varsinkin Ermitaasin alue oli upea! Haluan tulla kyllä uudestaan!

 

Minä, Thais, Edvin, Tsaari ja kuu 🙂

 

Päivällä sitten kulutettiin aikaa katselemalla niitä nähtävyyksiä, joita emme olleet vielä nähneet. Meillä oli koko päivä aikaa, kun juna lähtisi vasta illalla. Ilma oli helteinen ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Käytiin Pietari-Paavalin linnoituksen alueella käveleskelemässä. Meille iski taas yhtäkkiä piheys, ja ei maksettu pääsymaksua museoihin. Ehkä oltiin nähty jo tarpeeksi kultaa ja kimallusta. Sitten paineltiin taas alas ja ylös metron piiitkiä pitkiä liukuportaita. Yllättävän rasittavaa se metron käyttö ja aika paljon siellä joutu kävelemäänkin, kun linjoja joutu vaihtaan ja menemään ylös ja alas liukuportaita. Koko viikon mulla soi päässä sama laulu, kun metron rytmiä kuuntelin; Padam – padam – padamppadamppadamppadamppa daa-aa-aa-aa– dapapapaa, diipa – daapa – daapa – dii – dii – dii – dii – dapapaa… kuka tunnistaa? 😊 Ja tartutin sen muillekin :D.

Гранд Макет Россия

Aikaa oli, joten mentiin vielä viimeiseksi käymään Grand Maket Russiassa, kun saimme ilmaiset liput sinne. Emme oikein olleet varmoja mikä se on, mutta perillä odotti älyttömän hieno pienoismalliteos Venäjän alueista. Uskomattoman tarkkaa työtä ja tuntikausien puurtamista vaatinut näyttely. Työ oli ison hallin kokoinen ja siinä vaihteli yö ja päivä sekä ukkosmyrskyt, siinä pystyi valitsemaan erilaisia kohteita toimimaan. Humoristiset yksityiskohdat olivat huippuja! Katoppa vaikka kuka ratsastaa karhulla tuossa kuvassa :D. Ehdottomasti käymisen arvoinen, nykyaikainen ja hieno paikka!

 

Putin ja Medvedev (karhu)

 

“Поезд” -Juna, 3. luokka

Mää oon sitä mieltä, että matkustaessa kannattaa pyrkiä uusiin kokemuksiin ja pois mukavuusalueelta. Siksi valittiin perinteinen Venäläinen yöjuna ja kolmas luokka. Odotukset oli todella alhaalla junamatkan suhteen. Aattelin, että vodka virtaa, balalaika soi ja ihmiset tanssivat ripaskaa käytävillä. Ja että juna on epäsiisti ja haiseva. Onneksi odotuksiani ei palkittu! Todella siistiä ja ystävällistä porukkaa. Ajattelin, että etukäteen Suomessa varatut liput ei kuitenkaan toimi, mutta lippuja ei tarvinnut edes näyttää, passi riitti. Ahdas tunnelma toki teki kaikesta hankalaa, n. 7 neliön alueella nukkui 6 henkilöä. Matkatavarat mahtui hyvin ”sänkyjen” alle laatikkoon. Patjan sai rullattua paikalleen ja puhtaat lakanat ja pyyhkeet oli käärön sisällä. Kaikki toimi kuin junan vessa! Ja sekin toimi! Mää en vaan ensin meinannut älytä, että vettä saadakseni mun täyty panna käsi hanan alle ja painaa ylöspäin! Vesi suihkus sitten likaisten käsien kautta altaaseen. Whaaat?!

 

No mutta ettei tulisi liian hyvä kuva kuitenkaan, niin totuushan on, etten juuri nukkunut koko yönä. Hirviä helle piinas koko yön ja ”patja” oli todella epämukava. Hieman helpotti, että olin älynnyt ottaa mukaan korvatulpat ja silmämaskin. Huomasin, että makuupaikat olivat standardoitu hieman lyhyemmille ihmisille, sillä jalkani sojottivat käytävän puolella ja aina jonkun ohi kulkiessa säpsähdin horroksestani hereille. Aamulla heräsin ennen kuutta kurkkukipuun ja tuumasin, että samapa tuo on nousta, kun aamun hyörinät olivat jo alkaneet. Oli lapsia äitiensä kanssa, rakastavaisia aamuteellä (kuumaa vettä sai junasta) ja opiskelijoita ja työläisiä. Ja vessan siisteys oli mennyttä! :/ Virtsa haisi jo ulkopuolelle ja lattia lainehti kusta. Naama ja hampaat oli silti pestävä ja tarpeetkin tehtävä, junan liikkeistä horjahdellen, puoli-istuen ja sotkuja varoen.

Moskova

“студенческое общежитие” -Asuntola

Nyt ollaan sitten Moskovassa. Osasimme itseksemme löytää juna-asemalta oikealle raitiovaunuasemalle ja sieltä oikeaan junaan. No olin kyllä jo kotona valmistellut ja katsellut kaikki valmiiksi, ja sattumalta paikat olivatkin aika lähekkäin. Mutta kyllähän se junalipun ostaminen aina on hieman hankalaa.

Täällä asuntolassa ei ole nettiä. Ja nuo lähikahvilatkin aika heikkoja. Saatiin ”luksuskohtelu” ja meidät majoitettiin vieraileville opettajille tarkoitettuun asuntolaan. Voi vain ihmetellä, että minkälaisia ovat ne oikeat opiskelija-asuntolat!? Tämä asunto on ihan ok, jos ei ota huomioon paria asiaa; sänkyni patjasta sojottaa ainakin kolme jousta, vessan hanan kahva jää joka kerta käteen, kun sen yrittää sammuttaa, suihkussa on hengenvaarallinen sähkölamppuviritelmä, vessassa haisee paska ja ihme mustaa mönjää katto ja putket täynnä. Täällä ei kuitenkaan haise tupakka ja hinta on vain 35 euroa 9 yöltä. Kukaan ei puhu englantia. Asuntolan ovea vartioi aina joku mies, jolle kuuluisi näyttää kulkulupa, mutta he tunnistivat meidät jo heti ensimmäisestä kerrasta, eikä sitä ole tarvinnut näyttää. Kaiken lisäksi Petroskoista oleva opiskelijakaverimme Edvin, sairastui vatsatautiin. Nyt odottelen, että milloin on minun vuoro…

Huomenna alkaa taas opinnot (edit, tänään alkoi). Ehkäpä ehdimme jossain välissä nähtävyyksiä katselemaan ja Krasnaja Plosadia ihastelemaan.

До свидания! Все хорошо! Kaikki hyvin!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus