Pallontallaajat.net
Valikko

Kielikylpyä ja hienoja aksentteja

Отрывки из дневника путешественника- Katkelmia matkaajan päiväkirjasta.

“отель” -asuminen

Hostelli, jossa asumme, on hintaansa nähden ok. Maksoimme yhdeksästä päivästä 77 e/henkilö, joten emme voi oikeastaan hirveästi vaatiakaan. Yleissiistiä on ja vesi juoksee, ilmainen ja kohtalaisesti toimiva wi-fi ja suodatettua juomavettä. Eikös se ole tarpeeksi?

Noo… on täällä muutama asia joista voisi valittaa… vanhan tupakan haju on huoneessamme niin hirveä, etten tahdo saada nukutuksi. Se tulee puuskittain jostakin nurkasta, emme ole paikallistaneet sitä vaikka olemme nuuhkineet nenämme limakalvot kuiviksi. Ostin ensimmäistä kertaa elläissään sellaisen ilmantuoksutussuihkeen. Se on melkein yhtä hirveä kuin tuo tunkkaisen tupakan lemu. Sänky on ok, mutta minun piti kääntyä nukkumaan kuin Peppi Pitkätossu, eli pää jalkopäähän. Syynä tähän on se tupakan lemu. Ihan hirveä yrittää nukkua siinä lemussa. Vaikka sänky on siisti, en ole kuitenkaan uskaltanut kurkata lakanan alle, jotkut asiat ovat sellaisia, että kun niitä ei näe, niitäei ole olemassa. Ötököitä vilisee jos jonkinmoisia pitkin poikin keittiön pöytiä, vessassa ja kylppärissä. Ja kun ikkuna pitää olla hajun vuoksi auki aamusta iltaan, niin ilmeisesti sääsket ovat kupanneet minut patille, tai ainakin toivon että ne ovat sääskien jälkiä…  Yhtenä iltana täällä meni putket tukkoon ja niitä sitten tyypit rassaili jonnekki aamu kahteen asi. No, mutta jos alle kympillä saa vuorokauden, ja vielä ihan kaupungin keskustan tuntumasta, niin en valita enempää!

Takapiha

Ulitsa Puskinskaja hostellimme kohdalta

 

Olin lukenut jostakin, että jos viivymme Venäjällä jossain kaupungissa yli 7 päivää, meidän pitää rekisteröityä. Yleensä tämän tekee hotelli, mutta meillä se ei vaikuttanut kuuluvan palveluun. Unohdin koko asian, mutta onneksi perjantaina muistin kysyä siitä yliopistolla professoriltamme. Sielläkään kukaan ei tietenkään ollut hoksannut koko asiaa. Onneksi muistin kysyä, niin yliopisto hoiti rekisteröimisemme, toki pientä maksua vastaan, mutta kuitenkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

“язык” -kieli

Eniten mua ilahuttaa se, että saan puhua venäjää aina kun haluan. Jotkut paikalliset ovat aivan mielissään, kun yritän puhua, ja näen jopa pienen hymynhäiveen muuten niin tyypillisen jähmeillä kasvoilla, mutta ne jotka osaavat englantia kysyvät heti, että puhunko englantia. Ajattelin, että tästä lähtien vastaan, että en puhu. Se on jännää, kun välillä tuntuu, että hei määhän ossaan yllättävän hyvin tätä kieltä. Kaikki onnistuu hyvin, esim kaupassa tai kahvilassa. Ymmärrän paljon, kun venäläiset opiskelijat puhuvat keskenään ja tykkään salakuunnella niitten juttuja. Mutta seuraavassa hetkessä tulee esim lounasravintola. Oon ihan pihalla enkä tajua mitä ne kyssyy ja sönkötän jotaki, ja vasta pitkän ajan päästä jälkeenpäin tajuan, että mitä ne halus sanoa.

Ryhmätöitä tehdessä on melkoinen kakofonia. Minä puhun suomea, venäjää, englantia. Ja viittomakieltä. Yks puhuu suomea ja venäjää ja vähän englantia. Toiset espanjaa ja portugalia ja englantia, ja nakkaavat väliin suomeksi jotain mitä ovat vuoden aikana Joensuussa oppineet. Suurin osa puhuu tietysti venäjää ja englantia. Huudellaan toistemme yli ja mullaki saattaa tulla välillä kaikkia kieliä sekasin. Melkoista kielikylpyä ja hienoja aksentteja.

Huomasin metrossa tänään, että ymmärsin ensimmäistä kertaa lähes kokonaan mitä kuuluttaja ilmoittaa joka kerran metron pysähtyessä. Että naisille ja invalideille tulee antaa paikka ja lasten kanssa matkustaville. Ja tietysti mikä on seuraava pysäkki ym. Aika hauska huomata, että kun tarpeeksi monta kertaa joku asia toistetaan, niin sieltä pitkästä litaniasta alkaa ymmärtää yksittäisiä sanoja.

“люди” -ihmiset

Minulle on kerrottu, että venäläisen naisen tärkein tehtävä on olla kaunis ja pitää miehensä tyytyväisenä. NO yllätys olikin suuri, että täällä Pietarissa on ihan normaaleja naisia. 🙂 Olen nähnyt vain muutaman kauneusteollisuuden ja rahan muovaaman kuvatuksen, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että kuljemme tavisten lailla metrolla. Mutta yksi asia on totta, vain vanhoilla, tai hieman radikaalimmilla naisilla on lyhyt tukka. Kumpaankohan kastiin itse lie kuulun?

Ja sekös minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo itäisen maan nuoret miehet eivät tervehdi naista! Kun olemme esim. luokassa ja sinne tulee miespuolisia opiskelija”tovereitamme”, he jättävät täysin huomioimatta minut ja Thaisin. Paiskaavat kättä toverillisesti vain miesten kanssa ja vaihtavat kuulumiset. Mutta auta armias, jos täytyy avata ovi tms, niin johan sieltä joku toveri ujuttaa itsensä avaamaan oven. Minä, suomalainen nainen, olen oppinut siihen, että kaikki tervehditään ja ei tartte auttaa sen oven kanssa simpura sentään!

No maassa maan tavalla. Toisaalta mää oon niin pölijä, että en välitä ja höpöttelen kaikille kolmella eri kielellä (muita en osaa kunnolla kuin suomen kielen), tai neljällä jos elekieli lasketaan mukaan, ja olen ehkä jo vähän murtanut jäätä. Ja olemme kyllä jo jonkin verran tutustuneetkin tässä viikon aikana ja eilen kuulin jo minulle sanottavan lähtiessä ”пока!”

Matkalla hyvä seura on tärkeää. Meitä on vain kolme tässä CBU koulutusohjelmassa ja onneksi me tulemme toimeen todella hyvin. Olemme kaikki täysin erilaisia ja erilaisista kulttuureista, mutta kuitenkin aika samanlaisia. Tykkäämme samantyylisistä asioista; kuljeskella kaduilla, käväistä ohimennen paikallisessa ym. Puhua pälpätämme koko ajan. Ja varsinkin Josen erinomainen tilannetaju, sanallinen taituruus ja koomikonkyvyt, ovat saaneet vatsalihaksemme kipeäksi. Voi vitsit, että ollaan naurettu!

 

Lopuksi vielä muutama kuva nähtävyyksistä. Laitan niistä seuraavaan vähän enemmän, kunhan niitä ollaan käyty enemmälti koluamassa.

До свидания!

Neva -joki. Siltojen avaaminen yöllä 1.30

Verikirkko

On the roof

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

4 Kommentit

  • Vastaa Tanja 20.5.2018 19:55

    Mahtista!Mukava lueskella kuulumisia täältä blogista 🙂 Itänaapuri on aina ollut vähän harmaata aluetta mulle mutta jospa se tässä “reppuselässä” tulis tutuksi!Mukavaa reissua 🙂

    • Vastaa Annatytti 20.5.2018 23:29

      Kiitos! Ja mukavia reissuja sullekin! 🙂

  • Vastaa Äiti 21.5.2018 23:49

    Eläväistä kuvausta, melkein kuin lutee.. tai siis kärpäsenä katossa sais katsella teidän reipasta menoa. Taidat olla Anna hankkimassa melkosen harppauksen elämänkokemusta ja oot tärkeä opiskelijakavereillesi, etten sanoisi äitihahmo. Menikö arvio pieleen?

  • Vastaa Annatytti 24.5.2018 17:40

    No reippaita ollaan oltu 🙂

  • Jätä vastaus